PELTOMAAN + STEEREN TUTKIMUS

[Bb]

Lähettäjä: Soijuv Lähetetty: 14.9.2004 10:52

Selailin vanhoja artikkeleita keskustelusivuiltamme ja huomasin jonkun lähettäneen aikoinaan tämän Peltomaan, Steeren ym. tutkimuksen. Tutkimus sai aikaiseksi paljon erittäin kriittisiä (vihaisia) kannanottoja amerikkalaisten potilasjärjestöjen puolelta. Steere on amerikkalainen lääkäri joka on joutunut turvautumaan ajoittain jopa turvamiesten apuun, kun vihaiset borrelioosijärjestöjen jäsenet ovat hyökänneet häntä vastaan. Steeren mukaan borrelioosi on ylidiagnosoitu/ylihoidettu. Amerikkalaisten potilasjärjestöjen mukaan Steere puhuu vakuutusyhtiöiden suulla. Vakuutusyhtiöt kun eivät ole halukkaita maksamaan pitkiä, kalliita hoitoja. Tästä johtuen lukuisat borrelioosia pidemmillä antibiootti- ym. hoidoilla hoitavat lääkärit ovat joutuneet toistuvasti vaikeuksiin vakuutusyhtiöiden kanssa. Monet lääkärit (Amerikassa) ovat heihin kohdistuneen painostuksen vuoksi lopettaneet kokonaan borrelioosin hoidon.

Peltomaa näyttää tehneen seuraavan tutkimuksen Steeren kanssa. Yllätyksenä ei voine pitää tutkimuksen otsikkoa, jossa käytetään Steeren usein käyttämiä termejä "overdiagnosis ja overtreatment".

Tutkimuksesta tulee mieleen mm. seuraavia asioita:

1. Millä perusteella tutkijat olivat tulleet siihen päätelmään että potilaiden saama antibioottihoito oli ollut menestyksellinen. Millään nykyisillä tutkimusmenetelmillä asiaa ei nimittäin voida varmuudella todeta. Potilaiden mahdollinen oireettomuuskaan ei ole todiste hoidon menestyksellisyydestä, sillä tunnettua on että spirokeettojen aiheuttamat taudit kulkevat aaltomaisesti ja jopa vuosien oireettomat kaudet ovat mahdollisia. Lisäksi, vaikka potilaat ovat oireisia niin monet lääkärit eivät oireita tunnista borrelioosiin liittyviksi, vaikka oireet olisivatkin alkaneet punkin pureman jälkeen.

2. Antibioottihoidot alkavat useimmiten liian myöhään kuin aikaisin eli sen mukaan T- ja B-solut todennäköisesti ehtivät muodostua.

3. Pitkään jatkuneiden kohonneiden vasta-ainetasojen selitysmallina tämä tutkimus on vain yhdenlainen. Toisenlaisiakin kannanottoja esiintyy esim. bakteerin vapautuminen aika ajoin kudoksista "piilopaikoista" verenkieroon saatta myös olla syynä vasta-aineiden esiintymiseen. Tutkimus päättyykin useisiin "may" - sanoihin.

4. Tutkimuksessa kroonista (tässä tutkimuksessa "late manifestations") borrelioosia sairastavien IgG oli koholla (arvo jonka on tulkittu nousevan sairauden myöhemmässä vaiheessa). Todellisuudessa useilla kroonista borrrelioosia sairastavilla on nimenomaan IgM luokan vasta-aineet koholla (arvo jonka on tulkittu nousevan sairauden alkuvaiheessa). Olisiko tutkimustulos ollut mahdollisesti poikkeava tällaisissa tapauksissa?


Spirochetal persistence?

Overdiagnosis and overtreatment of Lyme disease can be reduced with a careful history.

Miikka Peltomaa, MD, PhD, research fellow here at the Otolaryngologist Center for Immunology and Inflammatory Diseases, division of rheumatology, allergy and immunology, Massachusetts General Hospital, Harvard Medical School, led a study which looked at patients with early or late disease, for whom archival samples were available at the time of antibiotic treatment and about six months or years later.

Eight of the 24 patients with early manifestations and 18 of the 21 patients with late manifestations had a fourfold or higher decline in immunoglobulin G (IgG) anti-variable surface antigen (VlsE) of Borrelia burgdorferi titers about six months after successful antibiotic treatment. Of 32 additional patients, 13 with early manifestations and five with late still had positive anti-VIsE titers 8 to 15 years after successful treatment.

With their results, Peltomaa?s group concluded that antibody response to the VlsE (IR6) peptide of B. burgdorferi often persists after successful antibiotic treatment for Lyme disease, particularly in those with late infection. They concluded persistence of the anti-VlsE antibody titers for months or years after antibiotic treatment cannot be equated with spirochetal persistence.

They postulated that during hematogenous dissemination of the spirochete, bloodborne spirochetes expressing the VIsE lipoprotein may stimulate naive B cells in the spleen to produce antibodies to the immunodominate VIsE peptide in the absence of T-helper cells. If antibiotics are administered quickly, memory T and B cells may not develop. However, the B cells may present antigen to T-helper cells, and spark adaptive immune responses presumably to the VIsE peptide and most other B. burgdorferi proteins, thus leading to the generation of memory T and B cells. They said this response might persist, despite apparent spirochetal eradication. idn

For more information:

Peltomaa M, McHugh G, Steere AC. Persistence of the antibody response to the VIsE sixth invariant region peptide of Borrelia burgdorferi after successful antibiotic treatment of Lyme disease.
J Infect Dis. 2003;187(8 ):1178-1186.