Lähettäjä: Soijuv Lähetetty: 20.11.2004 17:57
Borreliabakteerin aiheuttamien ongelmien laajuus selviää vähitellen. Nyt on todettu borreliabakteerin aiheuttavan mahdollisesti myös sarkoidoosia!
http://www.hengitysliitto.fi/terveysinf ... doosi.html
"Oireet ovat yleensä lieviä: kuiva yskä, hengenahdistus ja lievä yleiskunnon aleneminen. Noin viidesosa suomalaisista potilaista sairastuu rajuin oirein, sahaavaan kuumeeseen, nivelkipuihin ja turvotukseen ja etenkin säärten etupinnoilla esiintyviin sinipunerviin kyhmyihin (= kyhmyruusu). Sairastuneen oireet riippuvat sairastuneesta elimestä/elimistä, mutta tavallisimmin suomalaisilla sarkoidoosipotilailla keuhko-oireet ja ?löydökset ovat kuitenkin keskeisin ongelma. Keuhkokuvassa esiintyy useimmilla keuhkoportin rauhasten turpoamista ja/tai keuhkokudoksen muutoksia. Iho-oireista tavallisin on mainittu kyhmyruusu, mutta myös ihon värimuutoksia ja pienempiä kyhmyjä vartalolla tavataan. Lisäksi arvet saattavat kasvaa ja muuttua sinipunerviksi. Niveloireet voivat esiintyä myös ilman kyhmyruusua. Osalla esiintyy silmäoireita, lähinnä hiekan tunnetta silmissä, mutta joillakin on myös valonarkuutta ja silmäkipua. Muiden elinten oireet/löydökset ovat harvinaisia suomalaisessa sarkoidoosiväestössä."
1: Zhonghua Nei Ke Za Zhi. 1992 Oct;30(10):631-3, 659. Related Articles, Links
[Borrelia burgdorferi may be the causal agent of sarcoidosis]
[Article in Chinese]
Hua B, Li QD, Wang FM.
Naval General Hospital of PLA, Beijing.
Serum antibody to Borrelia burgdorferi was measured in 33 patients with sarcoidosis who were confirmed clinically and pathologically. The results showed that 81.8% of the patients were positive. In addition, a strain of Borrelia burgdorferi was isolated from a patient's blood. Fourteen patients received ceftriaxone 2 g per day and/or penicillin 12 million per day and a patient received lincomycin 1.2 g per day. The antibody titer of the patients turned to normal level, their SACE turned to normal range, and chest X-ray findings were markedly improved in 3 cases after the treatment. According to the facts mentioned above, we consider that Borrelia burgdorferi may be the causal agent of sarcoidosis and sarcoidosis might be a special type of Lyme disease.
PMID: 1582344 [PubMed - indexed for MEDLINE]
1: Graefes Arch Clin Exp Ophthalmol. 1998 Apr;236(4):280-4.
Seroprevalence of anti-Borrelia antibodies among patients with confirmed sarcoidosis in a region of Japan where Lyme borreliosis is endemic.
Ishihara M, Ohno S, Ono H, Isogai E, Kimura K, Isogai H, Aoki K, Ishida T, Suzuki K, Kotake S, Hiraga Y.
Department of Ophthalmology, Yokohama City University School of Medicine, Japan.
BACKGROUND: Sarcoidosis is a multisystemic granulomatous disease of unknown etiology, while Lyme borreliosis is a multisystemic disorder caused by Borrelia burgdorferi. The purpose of this study is to evaluate the relationship between sarcoidosis and Lyme borreliosis in a region of Japan where Lyme borreliosis is endemic. METHODS: We determined the seroprevalence of anti-Borrelia burgdorferi antibodies as well as antibodies three Japanese Borrelia strains by enzyme-linked immunosorbent assay and dotblot assay using purified Borrelia-specific proteins in 46 patients with confirmed sarcoidosis and 150 controls (50 disease controls and 100 healthy controls) in Hokkaido, the affected region. RESULTS: Fifteen patients with sarcoidosis (32.6%) tested positive for Borrelia spirochete in both assays, compared with two disease controls (4.0%) and two healthy controls (2.0%). The seroprevalence of anti-Borrelia antibodies in patients with sarcoidosis was much higher in the affected region than in the region in our previous study were Lyme borreliosis is non-endemic. CONCLUSION: In a region where Lyme borreliosis is endemic, Borrelia infection may be partially associated with sarcoidosis.
PMID: 9561361 [PubMed - indexed for MEDLINE]
http://www.emedicine.com/DERM/topic381.htm
Proposed antigens fall into 3 categories that include infectious, environmental, and autoantigens. The most common infectious agents implicated are Mycobacterium tuberculosis, Mycoplasma species, Corynebacteria species, spirochetes, atypical mycobacteria, Propionibacterium acnes, Borrelia burgdorferi, herpes simplex virus, Epstein-Barr virus, cytomegalovirus, coxsackievirus, rubella virus, Histoplasma species, Cryptococcus species, coccidioidomycosis, and sporotrichosis. Environmental antigens implicated include metals (eg, zirconium, aluminum, beryllium), organic dusts (eg, pine, pollen), and inorganic dusts (eg, clay, soil, talc). Heat shock protein has also been implicated.
BORRELIOOSI/SARKOIDOOSI
Valvojat: Jatta1001, Borrelioosiyhdistys, Bb
BORRELIOOSI/SARKOIDOOSI
Viimeksi muokannut Bb, Ma Maalis 09, 2009 19:06. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Lähettäjä: jukka61 Lähetetty: 22.11.2004 22:08
Ja sarkoidoosia hoidetaan perinteisesti suurella kortisoni-lääkityksellä ja/tai solunsalpaajilla ?? (jos ei itsekseen parane).
_____________________________________________________________
Lähettäjä: Sar_Ani Lähetetty: 24.11.2004 11:22
Huom epideemisyys ja tutut oireet, sekä diagnosoinnin vaikeus !
Artikkeli kokonaisuudessaan :
http://cc.oulu.fi/~sisawww/esit/020321.htm
SARKOIDOOSI
Sarkoidoosi on kaikkialla maailmassa tuntemattomasta syystä esiintyvä monielinsairaus, johon kuuluu lisääntynyt soluvälitteinen immuunivaste ja otaksuttu altistuminen tuntemattomalle ympäristötekijälle. Sairaus on useimmiten hyvänlaatuinen ja itsestään paraneva. Se voi olla myös krooninen sairaus relapseineen ja remissioineen. Sarkoidoosi esiintyy tyypillisimmin nuorilla ja keski-ikäisillä aikuisilla. Sille on ominaista bilateraalinen hilaarinen lymfadenopatia, keuhkoinfiltraatit, silmä- ja ihomuutokset. Kliinisradiologisten tyyppilöydösten lisäksi oleellista taudille ovat histologiset nonkaseoottiset epitelioidisolugranuloomat.
...
Epidemiologia
Sarkoidoosin esiintymisessä, ilmenemismuodoissa ja vakavuusasteessa on eroja eri kansallisten ja rodullisten ryhmien välillä. Prevalenssi on 1-40/100 000, suurin Pohjoismaissa ja USA:n mustan väestön keskuudessa ( yli 50/100 000). Sairaus on yleistä myös Keski-Euroopassa, USA:n muun väestön keskuudessa ja Japanissa. Esiintyvyys on vähäisempää Keski- ja Etelä-Amerikassa, Afrikassa ja muissa Aasian maissa. Erythema nodosum liittyy akuuttiin ja hyvän ennusteen sarkoidoosiin. Suomessa sarkoidoosi-potilaista 18 %:lla on tämä taudinkuva, Britanniassa 30 %:lla. Se on erittäin harvinaista Japanissa ja mustalla väestöllä. Lupus pernio ja muut ihomuutokset liittyvät krooniseen taudinkulkuun ja on yleisempää mustilla . Sarkoidoosi puhkeaa useimmiten alle 40-vuotiailla, esiintymishuippu on 20-29 -vuotiailla. Toinen huippu on yli 50-vuotiailla naisilla.
...
Neurologiset manifestaatiot
Sarkoidoosi-potilaista alle 10 %:lla on neurologisia manifestaatioita, kuolleisuus näihin on n 10 %. Muutokset esiintyvät lähinnä aivojen basaaliosissa ja oirekuva voi olla hyvin vaihteleva. Yksittäiset aivohermo-affisiot ovat tavallisimpia, hemiplegia on harvinainen.
50 %:lla neurosarkoidoosi-potilailla on fakialis-pareesi, optikus-hermon affisio 5-25 %:lla. Aivoparenkyymin granuloomia voi olla diffuusisti tai fokaalisesti aivojen kaikissa osissa. Hypotalamuksen tai aivolisäkkeen affisiot voivat johtaa endokrinologisiin häiriöihin. Meningeaalinen infiltraatio voi olla mahdollinen ja meningeaalisia oireita esiintyy 3-26 %:lla neurosarkoidoosipotilaista. Heerfordt´n syndroomaan kuuluu facialis-pareesi, parotiitti ja anteriorinen uveittii, prognoosi on hyvä. Neurosarkoidoosin diagnostiikassa käytetään CT-, gadolinium-tehosteistaMRI- tai liquor-tutkimusta. Rtg-löydökset eivät ole sarkoidoosille spesifisiä ja normaali kuvantamistutkimus ei sulje pois neurosarkoidoosia. Liquor-tutkimus voi olla normaali, proteiinien ja lymfosyyttien määrä voi olla kohonnut, ACE voi olla koholla ( puolella neurosarkoidoosi-potilaista ). Myös CD 4/ CD 8 suhde voi olla vastaavanlainen kuin BAL-nesteessä. Interspinaali-paine voi olla koholla.
_____________________________________________________________
Lähettäjä: Sar_Ani Lähetetty: 24.11.2004 11:50
Lisää :
http://www.ms-liitto.fi/index.phtml?pag ... 4〈=1
Tiivistelmä
Sarkoidoosi on aiheuttajaltaan tuntematon monen elimen tulehduksellinen sairaus. Perinnöllistä alttiutta ja infektioiden käynnistämää epänormaalia kehon puolustusreaktiota pidetään osallisina taudin syntyyn. Vaurioituneissa kudoksissa todetaan tulehdussolukertymiä eli granuloomia ja terveen kudoksen korvautumista sidekudoksella. Muutokset ovat tavallisimpia keuhkoissa, mutta niitä voi esiintyä missä elimessä tahansa. Hermostoon levinneestä tautimuodosta käytetään nimeä neurosarkoidoosi, ja sitä esiintyy 5-15%:lla kaikista sarkoidoosiin sairastuneista. Vauriot kohdistuvat vaihtelevasti ääreishermostoon, keskushermostoon, aivokalvoihin ja lihaksiin. Neurologiset oireet voivat olla sarkoidoosin ensimmäinen ilmentymä, mutta vain alle 5%:lla neurosarkoidoosiin sairastuneista tauti rajoittuu vielä seurannassakin pelkästään hermostoon.
Mahdollisia oireita ovat mm. kasvojen motoriikan heikkous, kasvojen tuntohäiriöt, näköhäiriöt, kuulon heikkous, huimaus, väsymys, päänsärky, sekavuus, epileptiset kohtaukset, raajojen ja vartalon motoriikan ja tunnon häiriöt ja rakon toiminnanhäiriöt. Myös hormonitoiminta saattaa häiriintyä. Neurosarkoidoosin diagnoosi perustuu kliiniseen taudinkuvaan ja tyypillisiin löydöksiin kudosnäytteessä. Magneettikuva paljastaa suuren osan keskushermoston muutoksista, mutta löydökset sopisivat usein moneen muuhunkin tautiin. Myöskään löydökset veri- ja
...
Taudinkuva
Sarkoidoosin oireet vaihtelevat sen mukaan, missä elimissä kudosmuutoksia esiintyy. Yleisimpiä kohteita ovat keuhkot, silmät, iho, maksa ja imusolmukkeet. Tavallisia oireita ovat kuiva yskä, hengenahdistus ja yleiskunnon aleneminen. Noin viidesosa sairastuu rajuin oirein eli sahaavaan kuumeeseen, nivelkipuihin ja säärten etupinnoilla todettaviin sinipunertaviin kyhmyihin. Joskus tauti todetaan oireettomaltakin, esimerkiksi keuhkokuvan perusteella.
Neurosarkoidoosissa vauriot kohdistuvat vaihtelevasti ääreis- ja keskushermostoon, aivokalvoihin ja lihaksiin. Keskushermostolla tarkoitetaan aivoja ja selkäydintä, ja ääreishermostolla kaikkia muita hermoston osia. Aivohermot kuuluvat toiminnallisesti ääreishermostoon, vaikka niitä käsitelläänkin usein omana ryhmänään. Keskus- ja ääreishermoston löydökset ovat neurosarkoidoosissa suunnilleen yhtä yleisiä. Neurosarkoidoosin oireet voivat ilmaantua äkillisesti tai toisaalta kehittyä huippuunsa vähittäisesti viikkojen, kuukausien tai jopa vuosien aikana. Seuraavan oireen ilmaantuessa edellinen on jo voinut hävitä.
_____________________________________________________________
Lähettäjä: Sar_Ani Lähetetty: 24.11.2004 11:54
... jatkuu
Taudinmääritys
Neurologista taudinmääritystä helpottaa, jos henkilöllä on diagnosoitu aikaisemmin yleisoireinen sarkoidoosi. Hermostoon rajautuvassa taudissa oikeaan diagnoosiin päätyminen tuottaa usein vaikeuksia. Varmalle neurosarkoidoosin diagnoosille on esitetty ehdoiksi, että kliininen kuva sopii neurosarkoidoosiin, että muut aiheuttajat on suljettu pois ja että hermostosta otetussa kudosnäytteessä todetaan tyypilliset löydökset. Hermokudoksesta, etenkään aivojen pohjaosista ja aivohermoista, ei kuitenkaan aina päästä ottamaan näytettä. Diagnoosia voidaan pitää todennäköisenä ilman hermokudoksen näytettäkin, jos on varmaa näyttöä sarkoidoosista muualla kehossa, jos magneettikuvan löydös sopii neurosarkoidoosiin ja jos selkäydinnesteessä todetaan tulehdusmuutoksia.
Magneettikuva paljastaa herkästi neurosarkoidoosin keskushermostomuutokset. Normaali löydös magneettikuvassa ei kuitenkaan sulje pois neurosarkoidoosin mahdollisuutta. Tyypillisiä löydöksiä ovat valkean aivoaineen signaalivoimistumat T2-kuvissa ja aivokalvojen ja aivoaineen tehostuminen varjoaineella. Aivokalvoihin voi olla kiinnittyneenä yksittäisiä tai useampia nystermäisiä muutoksia. Aivokudoksen kasvainmainen iso muutos on melko harvinainen. Näköhermo voi näkyä turvonneena ja varjoaineella tehostuvana. Selkärangan magneettikuvassa sarkoidoosiin sopivia muutoksia voidaan todeta selkäytimessä, selkäydinkalvoissa ja hermojuurissa.
Verestä ja selkäydinnesteestä tehtävistä määrityksistä on apua, mutta määritetyt poikkeavuudet eivät ole ominaisia pelkästään sarkoidoosille. Selkäydinneste on poikkeava noin 80%:ssa neurosarkoidoositapauksista. Selkäydinnesteessä proteiinipitoisuus ja/tai tulehdussolujen määrä ovat koholla 40-70%:lla sairastuneista. Selkäydinnesteen glukoosipitoisuus voi olla matala. Selkäydinnesteen ACE:n eli angiotensiinia konvertoivan entsyymin pitoisuus on kohonnut noin 55%:lla neurosarkoidoosipotilaista ja seerumin ACE:n pitoisuus 70-80%:lla sarkoidoosipotilaista.
ENMG- eli "hermorata"-tutkimus antaa tietoa ääreishermoston ja lihaksiston vaurioista. Sarkoidoosin aiheuttamassa lihastaudissa lihasentsyymien pitoisuudet seerumissa ovat usein normaalit.
Vaikka oireet viittaisivat pelkästään hermostovaurioihin, kannattaa diagnoosin varmentamiseksi ja levinneisyyden selvittämiseksi etsiä sarkoidoosimuutoksia useista muistakin elimistä.
Erotusdiagnostiikka
Neurosarkoidoosi "matkii" oireillaan ja löydöksillään lukuisia muita neurologisia sairauksia. Molemminpuolisia kasvohermohalvauksia esiintyy neurosarkoidoosin lisäksi mm. neuroborrelioosissa ... GREAT IMITATOR !!!
Ja sarkoidoosia hoidetaan perinteisesti suurella kortisoni-lääkityksellä ja/tai solunsalpaajilla ?? (jos ei itsekseen parane).
_____________________________________________________________
Lähettäjä: Sar_Ani Lähetetty: 24.11.2004 11:22
Huom epideemisyys ja tutut oireet, sekä diagnosoinnin vaikeus !
Artikkeli kokonaisuudessaan :
http://cc.oulu.fi/~sisawww/esit/020321.htm
SARKOIDOOSI
Sarkoidoosi on kaikkialla maailmassa tuntemattomasta syystä esiintyvä monielinsairaus, johon kuuluu lisääntynyt soluvälitteinen immuunivaste ja otaksuttu altistuminen tuntemattomalle ympäristötekijälle. Sairaus on useimmiten hyvänlaatuinen ja itsestään paraneva. Se voi olla myös krooninen sairaus relapseineen ja remissioineen. Sarkoidoosi esiintyy tyypillisimmin nuorilla ja keski-ikäisillä aikuisilla. Sille on ominaista bilateraalinen hilaarinen lymfadenopatia, keuhkoinfiltraatit, silmä- ja ihomuutokset. Kliinisradiologisten tyyppilöydösten lisäksi oleellista taudille ovat histologiset nonkaseoottiset epitelioidisolugranuloomat.
...
Epidemiologia
Sarkoidoosin esiintymisessä, ilmenemismuodoissa ja vakavuusasteessa on eroja eri kansallisten ja rodullisten ryhmien välillä. Prevalenssi on 1-40/100 000, suurin Pohjoismaissa ja USA:n mustan väestön keskuudessa ( yli 50/100 000). Sairaus on yleistä myös Keski-Euroopassa, USA:n muun väestön keskuudessa ja Japanissa. Esiintyvyys on vähäisempää Keski- ja Etelä-Amerikassa, Afrikassa ja muissa Aasian maissa. Erythema nodosum liittyy akuuttiin ja hyvän ennusteen sarkoidoosiin. Suomessa sarkoidoosi-potilaista 18 %:lla on tämä taudinkuva, Britanniassa 30 %:lla. Se on erittäin harvinaista Japanissa ja mustalla väestöllä. Lupus pernio ja muut ihomuutokset liittyvät krooniseen taudinkulkuun ja on yleisempää mustilla . Sarkoidoosi puhkeaa useimmiten alle 40-vuotiailla, esiintymishuippu on 20-29 -vuotiailla. Toinen huippu on yli 50-vuotiailla naisilla.
...
Neurologiset manifestaatiot
Sarkoidoosi-potilaista alle 10 %:lla on neurologisia manifestaatioita, kuolleisuus näihin on n 10 %. Muutokset esiintyvät lähinnä aivojen basaaliosissa ja oirekuva voi olla hyvin vaihteleva. Yksittäiset aivohermo-affisiot ovat tavallisimpia, hemiplegia on harvinainen.
50 %:lla neurosarkoidoosi-potilailla on fakialis-pareesi, optikus-hermon affisio 5-25 %:lla. Aivoparenkyymin granuloomia voi olla diffuusisti tai fokaalisesti aivojen kaikissa osissa. Hypotalamuksen tai aivolisäkkeen affisiot voivat johtaa endokrinologisiin häiriöihin. Meningeaalinen infiltraatio voi olla mahdollinen ja meningeaalisia oireita esiintyy 3-26 %:lla neurosarkoidoosipotilaista. Heerfordt´n syndroomaan kuuluu facialis-pareesi, parotiitti ja anteriorinen uveittii, prognoosi on hyvä. Neurosarkoidoosin diagnostiikassa käytetään CT-, gadolinium-tehosteistaMRI- tai liquor-tutkimusta. Rtg-löydökset eivät ole sarkoidoosille spesifisiä ja normaali kuvantamistutkimus ei sulje pois neurosarkoidoosia. Liquor-tutkimus voi olla normaali, proteiinien ja lymfosyyttien määrä voi olla kohonnut, ACE voi olla koholla ( puolella neurosarkoidoosi-potilaista ). Myös CD 4/ CD 8 suhde voi olla vastaavanlainen kuin BAL-nesteessä. Interspinaali-paine voi olla koholla.
_____________________________________________________________
Lähettäjä: Sar_Ani Lähetetty: 24.11.2004 11:50
Lisää :
http://www.ms-liitto.fi/index.phtml?pag ... 4〈=1
Tiivistelmä
Sarkoidoosi on aiheuttajaltaan tuntematon monen elimen tulehduksellinen sairaus. Perinnöllistä alttiutta ja infektioiden käynnistämää epänormaalia kehon puolustusreaktiota pidetään osallisina taudin syntyyn. Vaurioituneissa kudoksissa todetaan tulehdussolukertymiä eli granuloomia ja terveen kudoksen korvautumista sidekudoksella. Muutokset ovat tavallisimpia keuhkoissa, mutta niitä voi esiintyä missä elimessä tahansa. Hermostoon levinneestä tautimuodosta käytetään nimeä neurosarkoidoosi, ja sitä esiintyy 5-15%:lla kaikista sarkoidoosiin sairastuneista. Vauriot kohdistuvat vaihtelevasti ääreishermostoon, keskushermostoon, aivokalvoihin ja lihaksiin. Neurologiset oireet voivat olla sarkoidoosin ensimmäinen ilmentymä, mutta vain alle 5%:lla neurosarkoidoosiin sairastuneista tauti rajoittuu vielä seurannassakin pelkästään hermostoon.
Mahdollisia oireita ovat mm. kasvojen motoriikan heikkous, kasvojen tuntohäiriöt, näköhäiriöt, kuulon heikkous, huimaus, väsymys, päänsärky, sekavuus, epileptiset kohtaukset, raajojen ja vartalon motoriikan ja tunnon häiriöt ja rakon toiminnanhäiriöt. Myös hormonitoiminta saattaa häiriintyä. Neurosarkoidoosin diagnoosi perustuu kliiniseen taudinkuvaan ja tyypillisiin löydöksiin kudosnäytteessä. Magneettikuva paljastaa suuren osan keskushermoston muutoksista, mutta löydökset sopisivat usein moneen muuhunkin tautiin. Myöskään löydökset veri- ja
...
Taudinkuva
Sarkoidoosin oireet vaihtelevat sen mukaan, missä elimissä kudosmuutoksia esiintyy. Yleisimpiä kohteita ovat keuhkot, silmät, iho, maksa ja imusolmukkeet. Tavallisia oireita ovat kuiva yskä, hengenahdistus ja yleiskunnon aleneminen. Noin viidesosa sairastuu rajuin oirein eli sahaavaan kuumeeseen, nivelkipuihin ja säärten etupinnoilla todettaviin sinipunertaviin kyhmyihin. Joskus tauti todetaan oireettomaltakin, esimerkiksi keuhkokuvan perusteella.
Neurosarkoidoosissa vauriot kohdistuvat vaihtelevasti ääreis- ja keskushermostoon, aivokalvoihin ja lihaksiin. Keskushermostolla tarkoitetaan aivoja ja selkäydintä, ja ääreishermostolla kaikkia muita hermoston osia. Aivohermot kuuluvat toiminnallisesti ääreishermostoon, vaikka niitä käsitelläänkin usein omana ryhmänään. Keskus- ja ääreishermoston löydökset ovat neurosarkoidoosissa suunnilleen yhtä yleisiä. Neurosarkoidoosin oireet voivat ilmaantua äkillisesti tai toisaalta kehittyä huippuunsa vähittäisesti viikkojen, kuukausien tai jopa vuosien aikana. Seuraavan oireen ilmaantuessa edellinen on jo voinut hävitä.
_____________________________________________________________
Lähettäjä: Sar_Ani Lähetetty: 24.11.2004 11:54
... jatkuu
Taudinmääritys
Neurologista taudinmääritystä helpottaa, jos henkilöllä on diagnosoitu aikaisemmin yleisoireinen sarkoidoosi. Hermostoon rajautuvassa taudissa oikeaan diagnoosiin päätyminen tuottaa usein vaikeuksia. Varmalle neurosarkoidoosin diagnoosille on esitetty ehdoiksi, että kliininen kuva sopii neurosarkoidoosiin, että muut aiheuttajat on suljettu pois ja että hermostosta otetussa kudosnäytteessä todetaan tyypilliset löydökset. Hermokudoksesta, etenkään aivojen pohjaosista ja aivohermoista, ei kuitenkaan aina päästä ottamaan näytettä. Diagnoosia voidaan pitää todennäköisenä ilman hermokudoksen näytettäkin, jos on varmaa näyttöä sarkoidoosista muualla kehossa, jos magneettikuvan löydös sopii neurosarkoidoosiin ja jos selkäydinnesteessä todetaan tulehdusmuutoksia.
Magneettikuva paljastaa herkästi neurosarkoidoosin keskushermostomuutokset. Normaali löydös magneettikuvassa ei kuitenkaan sulje pois neurosarkoidoosin mahdollisuutta. Tyypillisiä löydöksiä ovat valkean aivoaineen signaalivoimistumat T2-kuvissa ja aivokalvojen ja aivoaineen tehostuminen varjoaineella. Aivokalvoihin voi olla kiinnittyneenä yksittäisiä tai useampia nystermäisiä muutoksia. Aivokudoksen kasvainmainen iso muutos on melko harvinainen. Näköhermo voi näkyä turvonneena ja varjoaineella tehostuvana. Selkärangan magneettikuvassa sarkoidoosiin sopivia muutoksia voidaan todeta selkäytimessä, selkäydinkalvoissa ja hermojuurissa.
Verestä ja selkäydinnesteestä tehtävistä määrityksistä on apua, mutta määritetyt poikkeavuudet eivät ole ominaisia pelkästään sarkoidoosille. Selkäydinneste on poikkeava noin 80%:ssa neurosarkoidoositapauksista. Selkäydinnesteessä proteiinipitoisuus ja/tai tulehdussolujen määrä ovat koholla 40-70%:lla sairastuneista. Selkäydinnesteen glukoosipitoisuus voi olla matala. Selkäydinnesteen ACE:n eli angiotensiinia konvertoivan entsyymin pitoisuus on kohonnut noin 55%:lla neurosarkoidoosipotilaista ja seerumin ACE:n pitoisuus 70-80%:lla sarkoidoosipotilaista.
ENMG- eli "hermorata"-tutkimus antaa tietoa ääreishermoston ja lihaksiston vaurioista. Sarkoidoosin aiheuttamassa lihastaudissa lihasentsyymien pitoisuudet seerumissa ovat usein normaalit.
Vaikka oireet viittaisivat pelkästään hermostovaurioihin, kannattaa diagnoosin varmentamiseksi ja levinneisyyden selvittämiseksi etsiä sarkoidoosimuutoksia useista muistakin elimistä.
Erotusdiagnostiikka
Neurosarkoidoosi "matkii" oireillaan ja löydöksillään lukuisia muita neurologisia sairauksia. Molemminpuolisia kasvohermohalvauksia esiintyy neurosarkoidoosin lisäksi mm. neuroborrelioosissa ... GREAT IMITATOR !!!