Lähettäjä: DrBorr Lähetetty: 24.11.2004 10:21
Tutkimuksen mukaan borrelioosia sairastavilla
esiintyy fatiikkia, unihäiriöitä, levottomat jalat -oireistoa,
poikkeuksellista uneliaisuutta päiväsaikaan jne:
Sleep quality in Lyme disease.
Author
Greenberg HE; Ney G; Scharf SM; Ravdin L; Hilton E
Address
Sleep-Wake Disorders Center, Long Island Jewish Medical Center,
Albert Einstein College of Medicine, New Hyde Park, New York, USA.
Source
Sleep, 18(10):912-6 1995 Dec
Abstract
Complaints of chronic fatigue as well as sleep disturbances are
prevalent in Lyme disease. We compared polysomnographic measures of
sleep in patients with documented Lyme disease with those of a group of
age-matched normal control subjects. Eleven patients meeting Centers for
Disease Control criteria for late Lyme disease with serologic
confirmation by enzyme-linked immunosorbent assay and Western blot
without a history of other medical or psychiatric illness and 10 age-
matched control subjects were studied. Lyme disease patients and
controls underwent 2 nights of polysomnography. Multiple sleep latency
testing (MSLT) was performed in the patients. Sleep was staged by
standard criteria, and continuity of sleep was assessed for each stage
of frequency analysis of consecutive epochs. All patients studied
reported sleep-related complaints, including difficulty initiating sleep
(27%), frequent nocturnal awakenings (27%), excessive daytime somnolence
(73%) and restless legs/nocturnal leg jerking (9%) Greater sleep
latency, decreased sleep efficiency and a greater arousal index were
noted in Lyme patients. The median length of uninterrupted occurrences
of stage 2 and stage 4 non-rapid eye movement (NREM) sleep was less in
Lyme patients (6.3 +/- 3.0 epochs in patients vs. 11.4 +/- 4.4 epochs in
controls for stage 2, p < 0.01, and 4.3 +/- 4.4 epochs in patients vs.
11.2 +/- 6.3 epochs in controls for stage 4, p < 0.01), indicating
greater sleep fragmentation. Mean sleep onset latency during the MSLT
was normal (12.7 +/- 5.6 minutes). Three patients demonstrated alpha-
wave intrusion into NREM sleep. These sleep abnormalities may contribute
to the fatigue and sleep complaints common in this disease.
FATIIKKI, UNIHÄIRIÖT JNE. BORRELIOOSISSA
Valvojat: Jatta1001, Borrelioosiyhdistys, Bb
FATIIKKI, UNIHÄIRIÖT JNE. BORRELIOOSISSA
Viimeksi muokannut Bb, Ma Maalis 09, 2009 19:05. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Lähettäjä: jukka61 Lähetetty: 25.11.2004 9:22
Tässä on artikkeli fatiikista ja lääkityksenä, yllätys, yllätys masislääkkeitä. Tätähän monelle Borrelle jauhetaan, ei Sulla enää ole Borrea, vaan vaikkapa fatiikki, joten lääkitys sen mukaan ei itse taudin aiheuttajan:
Imuroiminenkin vie mehut
Kroonista väsymysoireyhtymää sairastavat kuvailevat taudin usein alkaneen äkillisesti flunssan kaltaisilla oireilla ja jatkuvan epätavallisena väsymyksenä. Voimakkaan uupumisen takia töissä käyminen, ystävien kanssa seurustelu ja pienetkin arjen askareet kuten imurointi ja tiskaaminen saattavat tuntua ylivoimaisilta.
Laajoista tutkimuksista huolimatta sairauden aiheuttaja on pysynyt tuntemattomana. Nykykäsityksen mukaan krooninen väsymysoireyhtymä ei selity akuutin virusinfektion jälkitilana, eikä myöskään kroonisena virusinfektiona kuten joitakin vuosia sitten epäiltiin.
- Eräät tutkijat esittävät, että kyseessä on pitkäaikainen häiriö elimistön puolustusjärjestelmässä. Toiset tutkijat taas ehdottavat, että tilaan liittyisi häiriö glukokortikoidien eli elimistön omien stressihormonien toiminnassa.
Oireyhtymän aiheuttajan pysyminen mysteerinä on omalta osaltaan vaikuttanut siihen, että sairauden olemassaolosta on kiistelty vuosikausia. Kroonisen väsymysoireyhtymän syyn vihjailtiin pitkään löytyvän korvien välistä ja onpa sairautta aikanaan kutsuttu halventavasti juppien flunssaksikin. Huttunen toteaa, että vaikka oireyhtymän olemassaolo jo nykyään tunnustetaan, sen taustasta ja syistä on edelleen eriäviä mielipiteitä.
- Krooniseen väsymysoireyhtymään liittyy usein masennusta, ahdistusta sekä univaikeuksia. Tutkijat kuitenkin kiistelevät yhä ovatko masennus ja ahdistus sairauden riskitekijöitä, osa oireyhtymää vai ovatko ne seuraus psyykkisesti kuluttavasta sairaudesta, hän kertoo.
Hoito yksilöllistä ja oireiden mukaista
Kroonisen väsymysoireyhtymän syntyyn vaikuttavat tekijät ovat askarruttaneet lääkäreitä pitkään. Sairauden tiedetään puhkeavan usein infektioiden, onnettomuuksien, leikkausten ja voimakkaiden stressitilanteiden jälkeen. Koska oireyhtymän aiheuttajaa ei tunneta, on sairauden hoito aina yksilöllistä ja oireiden mukaista.
- Tärkeintä on, että potilaan oireet otetaan vakavasti. Kyse ei ole teeskentelystä. Oireet ovat todellisia ja psyykkisesti hyvinkin kuluttavia, Huttunen painottaa.
Sairauden alkuvaiheessa lepo on ensisijaisen tärkeää. Potilaat havaitsevat usein terveellisten elämäntapojen noudattamisen helpottavan oireita. Myös masennuslääkityksen on todettu hyödyttävän osaa potilaista, vaikka he eivät kärsisikään varsinaisesta masennuksesta. Lisäksi kognitiivis-behavioraalisesta psykoterapiasta ja muista psykoterapioista on todettu olevan apua.
Kroonisen väsymysoireyhtymän kulkua on vaikea ennustaa, mutta lääkärit pitävät tautia kohtalaisen pitkäaikaisena tilana. Arvioiden mukaan vain 10-20 prosenttia potilaista paranee aikanaan täysin oireettomiksi. Epätietoisuus sairauden kestosta psyykkisesti ja fyysisesti uuvuttavien oireiden lisäksi on potilaan kannalta erityisen ahdistavaa.
Tässä on artikkeli fatiikista ja lääkityksenä, yllätys, yllätys masislääkkeitä. Tätähän monelle Borrelle jauhetaan, ei Sulla enää ole Borrea, vaan vaikkapa fatiikki, joten lääkitys sen mukaan ei itse taudin aiheuttajan:
Imuroiminenkin vie mehut
Kroonista väsymysoireyhtymää sairastavat kuvailevat taudin usein alkaneen äkillisesti flunssan kaltaisilla oireilla ja jatkuvan epätavallisena väsymyksenä. Voimakkaan uupumisen takia töissä käyminen, ystävien kanssa seurustelu ja pienetkin arjen askareet kuten imurointi ja tiskaaminen saattavat tuntua ylivoimaisilta.
Laajoista tutkimuksista huolimatta sairauden aiheuttaja on pysynyt tuntemattomana. Nykykäsityksen mukaan krooninen väsymysoireyhtymä ei selity akuutin virusinfektion jälkitilana, eikä myöskään kroonisena virusinfektiona kuten joitakin vuosia sitten epäiltiin.
- Eräät tutkijat esittävät, että kyseessä on pitkäaikainen häiriö elimistön puolustusjärjestelmässä. Toiset tutkijat taas ehdottavat, että tilaan liittyisi häiriö glukokortikoidien eli elimistön omien stressihormonien toiminnassa.
Oireyhtymän aiheuttajan pysyminen mysteerinä on omalta osaltaan vaikuttanut siihen, että sairauden olemassaolosta on kiistelty vuosikausia. Kroonisen väsymysoireyhtymän syyn vihjailtiin pitkään löytyvän korvien välistä ja onpa sairautta aikanaan kutsuttu halventavasti juppien flunssaksikin. Huttunen toteaa, että vaikka oireyhtymän olemassaolo jo nykyään tunnustetaan, sen taustasta ja syistä on edelleen eriäviä mielipiteitä.
- Krooniseen väsymysoireyhtymään liittyy usein masennusta, ahdistusta sekä univaikeuksia. Tutkijat kuitenkin kiistelevät yhä ovatko masennus ja ahdistus sairauden riskitekijöitä, osa oireyhtymää vai ovatko ne seuraus psyykkisesti kuluttavasta sairaudesta, hän kertoo.
Hoito yksilöllistä ja oireiden mukaista
Kroonisen väsymysoireyhtymän syntyyn vaikuttavat tekijät ovat askarruttaneet lääkäreitä pitkään. Sairauden tiedetään puhkeavan usein infektioiden, onnettomuuksien, leikkausten ja voimakkaiden stressitilanteiden jälkeen. Koska oireyhtymän aiheuttajaa ei tunneta, on sairauden hoito aina yksilöllistä ja oireiden mukaista.
- Tärkeintä on, että potilaan oireet otetaan vakavasti. Kyse ei ole teeskentelystä. Oireet ovat todellisia ja psyykkisesti hyvinkin kuluttavia, Huttunen painottaa.
Sairauden alkuvaiheessa lepo on ensisijaisen tärkeää. Potilaat havaitsevat usein terveellisten elämäntapojen noudattamisen helpottavan oireita. Myös masennuslääkityksen on todettu hyödyttävän osaa potilaista, vaikka he eivät kärsisikään varsinaisesta masennuksesta. Lisäksi kognitiivis-behavioraalisesta psykoterapiasta ja muista psykoterapioista on todettu olevan apua.
Kroonisen väsymysoireyhtymän kulkua on vaikea ennustaa, mutta lääkärit pitävät tautia kohtalaisen pitkäaikaisena tilana. Arvioiden mukaan vain 10-20 prosenttia potilaista paranee aikanaan täysin oireettomiksi. Epätietoisuus sairauden kestosta psyykkisesti ja fyysisesti uuvuttavien oireiden lisäksi on potilaan kannalta erityisen ahdistavaa.
Lähettäjä: jukka61 Lähetetty: 25.11.2004 9:24
Ja toisenlainen näkemys:
Elämänlaatu paremmaksi unihäiriöiden hoidolla
Riitta Katko 02.01.2002
Tuki- ja liikuntaelinoireista kärsivillä on elämänlaatua alentavia unihäiriöitä keskimääräistä enemmän. Kärsimykseensä kannattaa etsiä apua, sillä unihäiriöiden tutkimus on edistynyt huimasti ja häiriöihin on olemassa entistä monipuolisempia hoitokeinoja.
Unihäiriöiden tutkimus on edennyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Niiden hoito on parantunut ja määrittely on täsmentynyt. Esimerkiksi uniapneadiagnoosin saavien määrä on lisääntynyt ja siihen ns. cpap-hoitoa saavien määrä on kasvanut muutamasta sadasta yli seitsemään tuhanteen.
Lääkärikunnan tietoisuus unihäiriöiden merkityksestä on selvästi lisääntynyt, toteaa unitutkija, Haagan Neurologisen Tutkimuskeskuksen johtaja Markku Partinen. Partisen mukaan unihäiriöiden hoito vaikuttaa merkittävästi potilaiden elämänlaatuun.
Unihäiriöitä tutkitaan suomalaisten kehittämällä unirekisteröintilaitteistolla. Tutkimuksessa rekisteröidään uni, sydämenlyönnit ja hengitys sekä happikylläisyys ja asento potilaan nukkuessa.
Perussairaus yhdessä huonon unen kanssa voi johtaa kivun, uniongelmien ja vastustuskyvyn laskun oravanpyörään. Unihäiriön hoidolla tehdään elämä perussairauden kanssa siedettävämmäksi.
Tule-sairailla unihäiriöt yleisiä
Tuki- ja liikuntaelinsairailla on enemmän unihäiriöitä kuin väestöllä keskimäärin. Nivelreumaan liittyviä unihäiriöitä ovat unenaikaiset hengityshäiriöt kuten uniapnea tai levottomat jalat. Näitä on nivelreumaa sairastavilla kaksi kertaa enemmän kuin väestöllä keskimäärin.
Markku Partisen mukaan vähintään joka kymmenes nivelreumaa sairastava kärsii uniapneasta. Apnea tarkoittaa yli kymmenen sekunnin katkosta nukkuvan hengityksessä. Näin syntyy aivojen happivajetta ja seurauksena vireystila alenee sekä nukahtelutaipumus ja jatkuva voimakas väsymys lisääntyvät.
Uniapneaa esiintyy potilailla, joilla sairaus on alkanut varhain ja aiheuttanut luustomuutoksien myötä ahtautumia ylähengitysteissä. Nivelreumaa sairastavan uniapnean hoito pitäisi päästä aloittamaan mahdollisimman nuorena, jotta voitaisiin käyttää kaikkia hoitomahdollisuuksia.
Markku Partinen toivoo ongelman yleisyyden takia, että sisätautilääkärit ja reumatologit lähettäisivät tarvittaessa uniapneaa epäillessään reumapotilaansa erikoislääkärin tutkimuksiin. On tärkeää kartoittaa kokonaisuudessaan unen tila ja päivävireyden aste.
Apua uusista hoidoista
Leikkaushoidon ja cpap-hoidon lisäksi on tullut lukuisia uusia uniapnean hoitovaihtoehtoja. Hyviä tuloksia on saatu laihdutustekniikoiden yhdistämisestä terapiaan. Uniapnean riski kasvaa esimerkiksi hyvin ylipainoisilla voimakkaasti, ja siksi jo painonpudotuksella on tälle potilasryhmälle merkitystä. Leikkaushoidossa uutta on vaivaton RCF-hoito, joka toteutetaan asteittain ohuella neulalla ylähengitysteihin limakalvon alle. Hoito tehdään polikliinisesti ja soveltuu mm. uniapneasta kärsiville nivelreumapotilaille, joilla on pieni alaleuka.
Nivelreumaa sairastavien uniapnean esiintyvyyttä on tutkittu pienistä potilasjoukoista. Haagan Neurologinen Tutkimuskeskus olisi Markku Partisen mukaan hyvin kiinnostunut tekemään Suomen Reumaliiton kanssa nivelreumapotilaiden uniapneasta hyvän epidemiologisen selvityksen, jossa saataisiin tietoa hoidon laadusta ja sen vaikutuksesta potilaiden elämänlaatuun.
Levottomat jalat häiritsevät unta
Reumapotilailla on myös keskimääräistä enemmän levottomat jalat -oireyhtymän aiheuttamia unihäiriöitä. Lääkärit tuntevat vielä Markku Partisen mukaan huonosti tätä vaivaa, johon voivat olla syynä lääkeaineet kuten kortisoni.
Oireina on ryömivä tunne jaloissa ja joskus käsissä. Vaikeimmillaan tuntemuksiin liittyy kipua. Oireet ilmenevät useimmiten lepotilassa iltaisin tai öisin. Uni ei tahdo tulla ja jalkojen levottomuus heikentää unen laatua. Kannattaa jutella lääkärin kanssa, sillä oireita voidaan lievittää lääkkeellä.
Uupumus oireena fibromyalgiassa
Fibromyalgia-syndroomaan kuuluu kipu, unihäiriöt ja uupumus. Fibromyalgiaa sairastavan uni on pinnallista. Häiriöitä ovat unettomuus, yöllinen heräily, aamuväsymys ja päivävoimattomuus. Myös uniapnea ja levottomat jalat voivat vaivata. Markku Partisen mukaan fibromyalgiaa sairastavista noin 80 prosenttia kärsii unihäiriöistä. Haagan Neurologisessa Tutkimuskeskuksessa on tehty tästä potilasryhmästä kartoitus. Aiempaa laajempi tutkimus on suunnitteilla.
Luonteenomaista fibromyalgiaa sairastavalle on suhteeton uupumus. Väsymys vaivaa heräämisestä lähtien, pahiten oireilevat potilaat eivät jaksa edes nousta vuoteesta.
Hoidossa kiinnitetään huomiota riittävän unen turvaamiseen. Keinot ovat samoja kuin yleensäkin konstit hyvän unen saamiseksi. Kaikki häiriötekijät kuten piristeet, melu- valo- ja lämpöhaitat eliminoidaan. Hyvä nukkumisalusta on tärkeä. Niskaoireista kärsivän tulisi löytää sopiva niskatyyny. Joskus sängyn tai patjan vaihto parantaa unen laatua. Rentoutumisen opettelu vaikkapa joogan tai rentoutuskasetin avulla on hyödyllistä.
Osa fibromyalgiapotilaista hyötyy lääkityksestä. Kaikkia potilaita kannustetaan huolehtimaan kunnostaan ja omaksumaan hyötyliikunnan tavaksi.
Markku Partisen mukaan on selvää, että unihäiriö vaikuttaa potilaan vointiin. Elämänlaatu kärsii, jos ihminen nukkuu liian vähän, kahta tuntia unen tarvettaan vähemmän, tai uni on laadultaan huonoa.
Unen puute tai huono laatu vaikuttavat alentavasti kehon immunologisen järjestelmän toimintoihin. Kun puolustusmekanismit heikkenevät, lisääntyy alttius saada tulehduksia. Tämä on todettu laboratorio-olosuhteissa.
Potilas joutuu pahimmillaan oravanpyörään, jossa kipu aiheuttaa huonon unen laadun, siitä seuraa vastustuskyvyn lasku ja kipukynnyksen aleneminen. Jos voidaan parantaa unta, tehdään potilaan elämä aika paljon siedettävämmäksi, sanoo Markku Partinen.
Markku Partisella on tuoretta tutkimustietoa alaselkäkivun vaikutuksesta uneen. Tulosten mukaan selkäkipu huonontaa unta. Partisen mukaan selkäkipuisen kannattaa kiinnittää huomiota patjaan. Liian pehmeä patja ei ole suositeltava. Selkäkipupotilaalle käy hyvin tavallinen joustinpatja tai tavallinen vaahtokumipatja sijauspatjan kanssa.
Vireyttä valosta
Valolla on Markku Partisen mukaan yhteyttä elimistön vireystilaan. Noin kymmenen prosenttia suomalaisista kärsii valonpuutteessa selvästä kaamosväsymyksestä. Harvinaisempaa on varsinainen kaamosdepressio, josta kärsii noin yhdestä kahteen prosenttia ihmisistä.
Väsymyksen tunteisiin vaikuttaa mm. ihmisten erilainen valoherkkyys. Jos tuntee itsensä pimeään aikaan väsyneeksi, kannattaa kiinnittää huomiota fyysiseen kuntoon ja käydä aamulla kävelemässä. Puoli tuntia ulkona luonnonvalossa on riittävä määrä valohoitoa.
Ennen kirkasvalolampun hankkimista kannattaa käyttää muut väsymyksen torjuntakeinot. Lampua kannattaa koekäyttää ennen ostopäätöstä. Jotta lampusta saadaan tarvittava hyöty, sen pitää olla riittävän laadukas. Pienitehoisimmissa lampuissa käyttäjä joutuu hyötyä saadakseen istumaan puolen metrin päässä valosta. Valohoidon valon teho on vähintään 2 500 luxia. Määrä on Markku Partisen mukaan luonnonvalossa ainakin Etelä-Suomessa myös talviaikaan.
Liian vähäinen uni lisää sairastumisriskiä
Suurin osa aikuisista tarvitsee seitsemästä kahdeksaan ja puoleen tuntia unta voidakseen hyvin. Vuoteessa olisi oltava ainakin seitsemän ja puoli tuntia. Lapset ja teini-ikäiset tarvitsevat tätäkin enemmän unta. Kuusi tuntia on raja, jota lyhyemmiksi jäävistä yöunista on haittaa päivävireydelle. Jos ihminen nukkuu jatkuvasti liian vähän, lisääntyy sairastumisalttius. Kevyet päivätorkut ovat suositeltavia, kenelle ne sopivat. Pitää vain varoa, ettei nuku liikaa, jottei yöuni häiriintyisi.
Suomessa toimii unihäiriöistä kärsivien potilasyhdistysten yhteistyöelin Uniliitto ry. Siihen kuuluvat Levottamat Jalat-Restless Legs ry, Potilasyhdistys Unettomat, Suomen Narkolepsiayhdistys ry. ja Suomen Uniapneayhdistys ry. Uniliiton puheenjohtaja on Markku Partinen.
Lisätietoja unihäiriöistä voit lukea Uniliiton kotisivuilta.
Ja toisenlainen näkemys:
Elämänlaatu paremmaksi unihäiriöiden hoidolla
Riitta Katko 02.01.2002
Tuki- ja liikuntaelinoireista kärsivillä on elämänlaatua alentavia unihäiriöitä keskimääräistä enemmän. Kärsimykseensä kannattaa etsiä apua, sillä unihäiriöiden tutkimus on edistynyt huimasti ja häiriöihin on olemassa entistä monipuolisempia hoitokeinoja.
Unihäiriöiden tutkimus on edennyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Niiden hoito on parantunut ja määrittely on täsmentynyt. Esimerkiksi uniapneadiagnoosin saavien määrä on lisääntynyt ja siihen ns. cpap-hoitoa saavien määrä on kasvanut muutamasta sadasta yli seitsemään tuhanteen.
Lääkärikunnan tietoisuus unihäiriöiden merkityksestä on selvästi lisääntynyt, toteaa unitutkija, Haagan Neurologisen Tutkimuskeskuksen johtaja Markku Partinen. Partisen mukaan unihäiriöiden hoito vaikuttaa merkittävästi potilaiden elämänlaatuun.
Unihäiriöitä tutkitaan suomalaisten kehittämällä unirekisteröintilaitteistolla. Tutkimuksessa rekisteröidään uni, sydämenlyönnit ja hengitys sekä happikylläisyys ja asento potilaan nukkuessa.
Perussairaus yhdessä huonon unen kanssa voi johtaa kivun, uniongelmien ja vastustuskyvyn laskun oravanpyörään. Unihäiriön hoidolla tehdään elämä perussairauden kanssa siedettävämmäksi.
Tule-sairailla unihäiriöt yleisiä
Tuki- ja liikuntaelinsairailla on enemmän unihäiriöitä kuin väestöllä keskimäärin. Nivelreumaan liittyviä unihäiriöitä ovat unenaikaiset hengityshäiriöt kuten uniapnea tai levottomat jalat. Näitä on nivelreumaa sairastavilla kaksi kertaa enemmän kuin väestöllä keskimäärin.
Markku Partisen mukaan vähintään joka kymmenes nivelreumaa sairastava kärsii uniapneasta. Apnea tarkoittaa yli kymmenen sekunnin katkosta nukkuvan hengityksessä. Näin syntyy aivojen happivajetta ja seurauksena vireystila alenee sekä nukahtelutaipumus ja jatkuva voimakas väsymys lisääntyvät.
Uniapneaa esiintyy potilailla, joilla sairaus on alkanut varhain ja aiheuttanut luustomuutoksien myötä ahtautumia ylähengitysteissä. Nivelreumaa sairastavan uniapnean hoito pitäisi päästä aloittamaan mahdollisimman nuorena, jotta voitaisiin käyttää kaikkia hoitomahdollisuuksia.
Markku Partinen toivoo ongelman yleisyyden takia, että sisätautilääkärit ja reumatologit lähettäisivät tarvittaessa uniapneaa epäillessään reumapotilaansa erikoislääkärin tutkimuksiin. On tärkeää kartoittaa kokonaisuudessaan unen tila ja päivävireyden aste.
Apua uusista hoidoista
Leikkaushoidon ja cpap-hoidon lisäksi on tullut lukuisia uusia uniapnean hoitovaihtoehtoja. Hyviä tuloksia on saatu laihdutustekniikoiden yhdistämisestä terapiaan. Uniapnean riski kasvaa esimerkiksi hyvin ylipainoisilla voimakkaasti, ja siksi jo painonpudotuksella on tälle potilasryhmälle merkitystä. Leikkaushoidossa uutta on vaivaton RCF-hoito, joka toteutetaan asteittain ohuella neulalla ylähengitysteihin limakalvon alle. Hoito tehdään polikliinisesti ja soveltuu mm. uniapneasta kärsiville nivelreumapotilaille, joilla on pieni alaleuka.
Nivelreumaa sairastavien uniapnean esiintyvyyttä on tutkittu pienistä potilasjoukoista. Haagan Neurologinen Tutkimuskeskus olisi Markku Partisen mukaan hyvin kiinnostunut tekemään Suomen Reumaliiton kanssa nivelreumapotilaiden uniapneasta hyvän epidemiologisen selvityksen, jossa saataisiin tietoa hoidon laadusta ja sen vaikutuksesta potilaiden elämänlaatuun.
Levottomat jalat häiritsevät unta
Reumapotilailla on myös keskimääräistä enemmän levottomat jalat -oireyhtymän aiheuttamia unihäiriöitä. Lääkärit tuntevat vielä Markku Partisen mukaan huonosti tätä vaivaa, johon voivat olla syynä lääkeaineet kuten kortisoni.
Oireina on ryömivä tunne jaloissa ja joskus käsissä. Vaikeimmillaan tuntemuksiin liittyy kipua. Oireet ilmenevät useimmiten lepotilassa iltaisin tai öisin. Uni ei tahdo tulla ja jalkojen levottomuus heikentää unen laatua. Kannattaa jutella lääkärin kanssa, sillä oireita voidaan lievittää lääkkeellä.
Uupumus oireena fibromyalgiassa
Fibromyalgia-syndroomaan kuuluu kipu, unihäiriöt ja uupumus. Fibromyalgiaa sairastavan uni on pinnallista. Häiriöitä ovat unettomuus, yöllinen heräily, aamuväsymys ja päivävoimattomuus. Myös uniapnea ja levottomat jalat voivat vaivata. Markku Partisen mukaan fibromyalgiaa sairastavista noin 80 prosenttia kärsii unihäiriöistä. Haagan Neurologisessa Tutkimuskeskuksessa on tehty tästä potilasryhmästä kartoitus. Aiempaa laajempi tutkimus on suunnitteilla.
Luonteenomaista fibromyalgiaa sairastavalle on suhteeton uupumus. Väsymys vaivaa heräämisestä lähtien, pahiten oireilevat potilaat eivät jaksa edes nousta vuoteesta.
Hoidossa kiinnitetään huomiota riittävän unen turvaamiseen. Keinot ovat samoja kuin yleensäkin konstit hyvän unen saamiseksi. Kaikki häiriötekijät kuten piristeet, melu- valo- ja lämpöhaitat eliminoidaan. Hyvä nukkumisalusta on tärkeä. Niskaoireista kärsivän tulisi löytää sopiva niskatyyny. Joskus sängyn tai patjan vaihto parantaa unen laatua. Rentoutumisen opettelu vaikkapa joogan tai rentoutuskasetin avulla on hyödyllistä.
Osa fibromyalgiapotilaista hyötyy lääkityksestä. Kaikkia potilaita kannustetaan huolehtimaan kunnostaan ja omaksumaan hyötyliikunnan tavaksi.
Markku Partisen mukaan on selvää, että unihäiriö vaikuttaa potilaan vointiin. Elämänlaatu kärsii, jos ihminen nukkuu liian vähän, kahta tuntia unen tarvettaan vähemmän, tai uni on laadultaan huonoa.
Unen puute tai huono laatu vaikuttavat alentavasti kehon immunologisen järjestelmän toimintoihin. Kun puolustusmekanismit heikkenevät, lisääntyy alttius saada tulehduksia. Tämä on todettu laboratorio-olosuhteissa.
Potilas joutuu pahimmillaan oravanpyörään, jossa kipu aiheuttaa huonon unen laadun, siitä seuraa vastustuskyvyn lasku ja kipukynnyksen aleneminen. Jos voidaan parantaa unta, tehdään potilaan elämä aika paljon siedettävämmäksi, sanoo Markku Partinen.
Markku Partisella on tuoretta tutkimustietoa alaselkäkivun vaikutuksesta uneen. Tulosten mukaan selkäkipu huonontaa unta. Partisen mukaan selkäkipuisen kannattaa kiinnittää huomiota patjaan. Liian pehmeä patja ei ole suositeltava. Selkäkipupotilaalle käy hyvin tavallinen joustinpatja tai tavallinen vaahtokumipatja sijauspatjan kanssa.
Vireyttä valosta
Valolla on Markku Partisen mukaan yhteyttä elimistön vireystilaan. Noin kymmenen prosenttia suomalaisista kärsii valonpuutteessa selvästä kaamosväsymyksestä. Harvinaisempaa on varsinainen kaamosdepressio, josta kärsii noin yhdestä kahteen prosenttia ihmisistä.
Väsymyksen tunteisiin vaikuttaa mm. ihmisten erilainen valoherkkyys. Jos tuntee itsensä pimeään aikaan väsyneeksi, kannattaa kiinnittää huomiota fyysiseen kuntoon ja käydä aamulla kävelemässä. Puoli tuntia ulkona luonnonvalossa on riittävä määrä valohoitoa.
Ennen kirkasvalolampun hankkimista kannattaa käyttää muut väsymyksen torjuntakeinot. Lampua kannattaa koekäyttää ennen ostopäätöstä. Jotta lampusta saadaan tarvittava hyöty, sen pitää olla riittävän laadukas. Pienitehoisimmissa lampuissa käyttäjä joutuu hyötyä saadakseen istumaan puolen metrin päässä valosta. Valohoidon valon teho on vähintään 2 500 luxia. Määrä on Markku Partisen mukaan luonnonvalossa ainakin Etelä-Suomessa myös talviaikaan.
Liian vähäinen uni lisää sairastumisriskiä
Suurin osa aikuisista tarvitsee seitsemästä kahdeksaan ja puoleen tuntia unta voidakseen hyvin. Vuoteessa olisi oltava ainakin seitsemän ja puoli tuntia. Lapset ja teini-ikäiset tarvitsevat tätäkin enemmän unta. Kuusi tuntia on raja, jota lyhyemmiksi jäävistä yöunista on haittaa päivävireydelle. Jos ihminen nukkuu jatkuvasti liian vähän, lisääntyy sairastumisalttius. Kevyet päivätorkut ovat suositeltavia, kenelle ne sopivat. Pitää vain varoa, ettei nuku liikaa, jottei yöuni häiriintyisi.
Suomessa toimii unihäiriöistä kärsivien potilasyhdistysten yhteistyöelin Uniliitto ry. Siihen kuuluvat Levottamat Jalat-Restless Legs ry, Potilasyhdistys Unettomat, Suomen Narkolepsiayhdistys ry. ja Suomen Uniapneayhdistys ry. Uniliiton puheenjohtaja on Markku Partinen.
Lisätietoja unihäiriöistä voit lukea Uniliiton kotisivuilta.
Lähettäjä: jukka61 Lähetetty: 25.11.2004 9:31
Yksi vielä:
Levottomat jalat väsymyksen takana?
Neurologian erikoislääkäri Marja Repo-Outakoski 22.07.2003
Levottomat jalat ? oireyhtymä ilmenee erilaisina epämiellyttävinä alaraajojen tuntemuksina, jotka pakottavat liikuttamaan jalkoja. Oiretta esiintyy vain levossa ollessa, kävely helpottaa olotilaa. Pidempään yhdessä paikassa istuminen voi olla vaikeaa, esimerkiksi lentokoneessa, teatterissa tai kokouksessa. Tyypillisimmillään oire tuntuu vain iltaisin ja öisin. Vaikeissa tapauksissa rauhattomuus voi alkaa jo päiväsaikaan vaikeutuen sitten iltaa kohti. Levottomat jalat tuo usein mukanaan vaikeuden nukahtaa ja heräilyä öisin. Tähän tilaan liittyy usein myös unta keventävää jaksottaista raajojen liikuttelua. Huonosti nukuttu yö ei virkistä, päivällä väsyttää.
Mikä on levottomien jalkojen syynä?
Ei ole täysin pystytty selvittämään, mistä levottomat jalat ? taipumus johtuu. Osalla tästä tilasta kärsivistä vaivaa on ollut myös lähisukulaisilla, se voikin periytyä. Tiedetään, että kyseessä on aivojen toiminnan häiriö, jonka ilmeneminen rajoittuu raajojen liikehäiriöön. Oirekuvaan ei liity liikuntavaikeuksia tai muuta laajempaa neurologista oirekuvaa. Tiedetään, että kyseessä on rauta-aineenvaihdunnan ja dopamiini - nimisen välittäjäaineen toiminnan häiriö. Noin puolella tilaan ei liity mitään muuta sairautta. Nivelreuma ja vaikea munuaisten vajaatoiminta lisäävät levottomien jalkojen esiintyvyyttä. Raskauden aikana sitä ilmenee noin 10 prosentilla, loppuvaiheessa yleisemminkin. Raudanpuuteanemia tai jopa jo piilevä raudanpuute voi tuoda mukanaan levottomat jalat. Jotkin lääkkeet saattavat aiheuttaa levottomia jalkoja tai herkistää näiden tuntemuksien ilmenemiselle.
Miten levottomat jalat todetaan?
Levottomien jalkojen diagnoosi perustuu tyypilliseen oirekuvaan. Noin 85 prosentilla tästä tilasta kärsivistä on lisäksi unenaikainen raajojen jaksottainen liikehäiriö. Sen ilmeneminen voidaan todeta koneellisesti. Tutkimus voidaan toteuttaa kotioloissa nilkkoihin kolmena peräkkäisenä yönä kiinnitettävillä pienillä rannekelloa muistuttavilla tutkimuslaitteilla (aktigrafiatutkimus). Jalkojen liikkeitä voi myös arvioida kotioloissa unenaikaista hengitystoimintaa kartoittavan unipolygrafiatutkimuksen yhteydessä. Joskus tarvitaan laajempaa unilaboratoriossa suoritettavaa tutkimusta, jolloin rekisteröidään myös aivojen sähköistä toimintaa. Verikokeilla ja yleistutkimuksella on syytä kartoittaa, onko jotain oireita vaikeuttavaa ja hoidettavaa yleissairautta todettavissa.
Voiko levottomia jalkoja hoitaa?
Levottomat jalat on lieväasteisena täysin normaali ilmiö, eikä vaadi hoitoja. Joskus pelkät kotikonstit riittävät. Jotkut saavat helpotusta esimerkiksi jalkojen viilentämisestä tai hieromisesta, osaa helpottavat villasukat. Mikäli tunne on tuskastuttava ja yöunta oleellisesti lyhentävä tai jos siihen liittyy nukkumisenaikainen jalkojen rytminen liikuttelu ja päiväaikaista väsymystä, on tilaa mahdollista lievittää lääkehoidoilla. Aivojen dopamiiniaineenvaihduntaa tehostavilla lääkkeillä on levottomia jalkoja helpottavaa vaikutusta. Muitakin varsin tehokkaita lääkkeitä on käytettävissä. Mahdolliset oireita vaikeuttavat yleissairaudet, kuten anemia, on aina syytä myös korjata. Hoidon tavoitteena on päiväaikaisen vireyden lisääminen, nukahtamisen helpottaminen ja nukkumisen rauhoittaminen.
Yksi vielä:
Levottomat jalat väsymyksen takana?
Neurologian erikoislääkäri Marja Repo-Outakoski 22.07.2003
Levottomat jalat ? oireyhtymä ilmenee erilaisina epämiellyttävinä alaraajojen tuntemuksina, jotka pakottavat liikuttamaan jalkoja. Oiretta esiintyy vain levossa ollessa, kävely helpottaa olotilaa. Pidempään yhdessä paikassa istuminen voi olla vaikeaa, esimerkiksi lentokoneessa, teatterissa tai kokouksessa. Tyypillisimmillään oire tuntuu vain iltaisin ja öisin. Vaikeissa tapauksissa rauhattomuus voi alkaa jo päiväsaikaan vaikeutuen sitten iltaa kohti. Levottomat jalat tuo usein mukanaan vaikeuden nukahtaa ja heräilyä öisin. Tähän tilaan liittyy usein myös unta keventävää jaksottaista raajojen liikuttelua. Huonosti nukuttu yö ei virkistä, päivällä väsyttää.
Mikä on levottomien jalkojen syynä?
Ei ole täysin pystytty selvittämään, mistä levottomat jalat ? taipumus johtuu. Osalla tästä tilasta kärsivistä vaivaa on ollut myös lähisukulaisilla, se voikin periytyä. Tiedetään, että kyseessä on aivojen toiminnan häiriö, jonka ilmeneminen rajoittuu raajojen liikehäiriöön. Oirekuvaan ei liity liikuntavaikeuksia tai muuta laajempaa neurologista oirekuvaa. Tiedetään, että kyseessä on rauta-aineenvaihdunnan ja dopamiini - nimisen välittäjäaineen toiminnan häiriö. Noin puolella tilaan ei liity mitään muuta sairautta. Nivelreuma ja vaikea munuaisten vajaatoiminta lisäävät levottomien jalkojen esiintyvyyttä. Raskauden aikana sitä ilmenee noin 10 prosentilla, loppuvaiheessa yleisemminkin. Raudanpuuteanemia tai jopa jo piilevä raudanpuute voi tuoda mukanaan levottomat jalat. Jotkin lääkkeet saattavat aiheuttaa levottomia jalkoja tai herkistää näiden tuntemuksien ilmenemiselle.
Miten levottomat jalat todetaan?
Levottomien jalkojen diagnoosi perustuu tyypilliseen oirekuvaan. Noin 85 prosentilla tästä tilasta kärsivistä on lisäksi unenaikainen raajojen jaksottainen liikehäiriö. Sen ilmeneminen voidaan todeta koneellisesti. Tutkimus voidaan toteuttaa kotioloissa nilkkoihin kolmena peräkkäisenä yönä kiinnitettävillä pienillä rannekelloa muistuttavilla tutkimuslaitteilla (aktigrafiatutkimus). Jalkojen liikkeitä voi myös arvioida kotioloissa unenaikaista hengitystoimintaa kartoittavan unipolygrafiatutkimuksen yhteydessä. Joskus tarvitaan laajempaa unilaboratoriossa suoritettavaa tutkimusta, jolloin rekisteröidään myös aivojen sähköistä toimintaa. Verikokeilla ja yleistutkimuksella on syytä kartoittaa, onko jotain oireita vaikeuttavaa ja hoidettavaa yleissairautta todettavissa.
Voiko levottomia jalkoja hoitaa?
Levottomat jalat on lieväasteisena täysin normaali ilmiö, eikä vaadi hoitoja. Joskus pelkät kotikonstit riittävät. Jotkut saavat helpotusta esimerkiksi jalkojen viilentämisestä tai hieromisesta, osaa helpottavat villasukat. Mikäli tunne on tuskastuttava ja yöunta oleellisesti lyhentävä tai jos siihen liittyy nukkumisenaikainen jalkojen rytminen liikuttelu ja päiväaikaista väsymystä, on tilaa mahdollista lievittää lääkehoidoilla. Aivojen dopamiiniaineenvaihduntaa tehostavilla lääkkeillä on levottomia jalkoja helpottavaa vaikutusta. Muitakin varsin tehokkaita lääkkeitä on käytettävissä. Mahdolliset oireita vaikeuttavat yleissairaudet, kuten anemia, on aina syytä myös korjata. Hoidon tavoitteena on päiväaikaisen vireyden lisääminen, nukahtamisen helpottaminen ja nukkumisen rauhoittaminen.