UNDER OUR SKIN -ELOKUVA

Bb · Viesti Kirjoittaja Bb » Su Helmi 15, 2009 21:41

Lähettäjä: jukka61 Lähetetty: 20.10.2008 21:58

Hei

Ilmeisesti Suomen "ensi-ilta" oli tänään Stadissa. Oli erittäin hyvä ja kiinnostava elokuva - suosittelen ehdottomasti elokuvaa - vaikkakin elokuvassa on hieman Jenkki-tyylistä draamaa, niin kuitenkin se on täynnä faktaa, tutkimustuloksia ja ennen kaikkea siinä on paljon lääkäreitä - haastatteluja, jne., jotka ovat oikeasti pystyneet hoitamaan satoja ja tuhansia kroonista Borrelioosia sairastavia hyvin tuloksin. Näiden lääkäreiden artikkeleita on tullut jo aiemmin luettua, nyt oli mukava nähdä näiden lääkäreiden "kasvot", esim. Burrascano, Donta, jne.

Lisäksi käsitys siitä vahvistui edelleen lisää, että krooninen Borrelioosi on maailman laajuinen ongelma, eikä muutamien lääkäreiden/tutkijoiden päähänpinttymä, samalla valitettavasti vahvistui se käsitys, että politiikalla ja/tai rahalla on tässäkin merkitys, kuinkas muuten.

Kiitos kaikille elokuvan suomennokseen, yms. osallistuneille ja illan emännälle. Mukava oli myös tavata uusia "kasvoja" ja vaihtaa mielipiteitä ja kokemuksia.
_____________________________________________________________

Lähettäjä: Video-Lare Lähetetty: 20.10.2008 23:11

Meitä oli Helsingin "ensi-illassa" paikalla 11 henkilöä. Elokuva kesti 1 tunti 40 minuutia ja sitä jaksoi katsoa loppuun asti. Niin paljon erilaisia potilastapauksia se toi esiin eri puolilta USA:ta ja kertoi niiden parantamisyrityksistä.

Elokuva myös valotti lääkärin suunnasta B. potilaiden tilannetta ja hoitoa. Tietysti tämä oli USA-orientoitunutta, jossa terveydenhoito on järjestetty aivan eri tavalla kuin meillä Suomessa. Siellä vakutuusyhtiöillä on "lähes määräysvalta" miten potilaita hoidetaan. Elokuvassa tuli esiin tapauksia, missä uhrautuvasti B. potilaita hoitaneita lääkäreitä siellä syytettiin "ohjeiden vastaisesta" potilaiden hoitamisesta ja heiltä jopa evättiin lääkärinoideudet pois.

Myös oli esimerkki lääkäristä, joka omalla ajallaan töiden jälkeen teki omakotitalonsa kellarissa B. taudin tutkimusta. Elokuvan lopussa hän kertoo, miten hän teki "ratkaisevan" löydön B. taudin luonteesta. Elokuvassa vilautettiin kirjoja, mitä aiheesta on kirjoitettu, mutta ne olivat minulle uusia, joten en osaa tuosta enempää kertoa. (Varmaan muut elokuvan nähneet voivat tästä lupaavasta tutkimuslöydöstä kertoa lisää.)

Kiitos kuuluu elokuvan englaninkielisen ääniraidan suomentamisesta ja vaivasta, että tekstitys on saatu elokuvan alreunaan "ihan oikeiden elokuvien tapaan." Jos ei puheesta saanut selvää tai muuten ymmärtänyt (ne ameriikassa käytettävät termit), niin tekstityksestä selvisi, mitä sanottiin.

Myös kiitos Marjolle, joka tarjosi olohuoneessaan tämän elokuvakokemuksen. Lisäksi Marjo esitteli hänen Rife-laitettaan ja pitämäänsä tarkaa kirjaa sen käytöstä ja hänen eri tuntumuksistaan B. taudin kanssa elämisestä ja miten Rife-laite on helpottanut hänen elämää. (Toivottavasti kirjoitin laitteen nimen oikein.)

Elokuvan jälkeen syntyi vilkas keskustelu siitä, miten tämä elokuva saataisiin suomalaisten lääkärien nähtäväksi. Niin paljon siinä on "vaikeiden B. potilaiden" todistuksia, miten asianmukainen hoito on heitä auttanut. Samanlaista lääkäreiden tietämättömyyttä pitkäaikaisten B. potilaiden hoidossa Suomessakin on.

Esitin, että meidän B. potilaiden pitää itse heiluttaa tätä lippuamme ja tuoda esiin havaitsemamme nykyhoidon epäkohdat ja käyttää tätä elokuvaa tukena. (Saada näin monta B. potilasta elokuvakameran eteen kertomaan taudistaan vuosien ajalta, ei taida Suomessa onnistua.) Elokuva on milestäni liian pitkä, jotta se toimisi lääkäreille tarvittavan keskustelun avauksena. Pitkä versio on siinä mielessä elokuvan luonteinen, että katsoja alkaa "tutustua" potilaaseen, samaistua hänen ongelmiin, ymmärtää ja siten potilaan saamat lääkäreiden hoidot (joiden hyvät tulokset sitten näkyy potilaassa) on voimakas tapa vaikuttaa. Ja ennenkaikkea, miten potliaat valittavat, miten piti lääkäriltä lääkärille kiertää, ennekuin kuin löytyi se B. potilaan hoitoa ymmärtävä lääkäri. Jotkut kertoivat sijoittaneet lääkärikuluihin yli 100.000 dollaria etsiessä itselleen hoitoa.
_____________________________________________________________

Lähettäjä: daila2008 Lähetetty: 21.10.2008 0:10

Hienoa, että borrelioosielokuva Under our skin on nyt saanut Suomen ensi-iltansa. Amerikkalainen elokuva on luonnollisestikin hyvin USA-orientoitunutta, mutta ongelmat Suomessa ovat valitettavasti täysin samanlaiset.

Harmittavinta tässä amerikkalaisten vakuutusyhtiöiden määräysvallassa on se, että pitkälti sitä kautta määräytyy myös maailmanlaajuiset hoitosuositukset. Sen seurauksena monet suomalaiset lääkärit uskovat sokeasti siihen, että juuri näiden suuntaviivojen mukaisesti borrelioosia tulisi hoitaa ja sen vuoksi monien potilaiden saamat hoidot ovat riittämättömiä etenkin kroonisen borrelioosin kohdalla, jota ei käytännössä katsottuna hoideta maassamme lainkaan.

Voi vain kuvitella kuinka turhauttavalta tuntuu lääkäristä, joka menettää lupansa sen vuoksi, että hän on parantanut tuhansia borrelioosipotilaita pitkäkestoisemmilla ja kokonaisvaltaisemmilla hoitomenetelmillä.

Joten olen täysin samaa mieltä - lippu liehumaan!
_____________________________________________________________

Lähettäjä: jukka61 Lähetetty: 21.10.2008 17:22

Nyt on liki vrk elokuvaa sulateltu, muutama asia - useampikin - jäi askarruttamaan - ts. vahvisti edelleen käsitystä, miten v-mäinen sairaus Borrelioosi on pahimmillaan.

Eniten ihmetettytti näiden IDSA: "puhuvien päiden" itsepintainen kanta, että Borrelioosi on helppohoitoinen ja marginaalisairaus. Kuitenkin elokuvassa näytettiin useita kuolintodistuksia, joissa syy oli Borrelia (Lyme Disease), samoin oli tapauksia keskenmenoista, "kellaritutkijan" löydökset, joissa Alzheimer-potilaiden näytteistä löytyi Borreliaa, baseball-ammattilainen, jolle "lätkäistiin" Parkinson-diagnoosi, johon kuitenkin auttoi AB. Em. esimerkkejä riittää, vaikka kuinka paljon, myös Suomesta.

Toinen juttu, mikä pisti silmään oli se, että Jenkeissä näymmä potilaat itse hoitavat myös IV-hoidon kotona.

Askarruttamaan jäi se ja olisi ollut mukava tietää, minkälaisilla hoitoprotokoilla elokuvan "pääosan esittäjät" tulivat kuntoon, etenkin "metsänvartijan" kommentti lopussa, että hän alkoi vasta parantumaan 3.n hoitovuoden jälkeen ja tajusi samalla, miten kipeä oli ollut jäi mieleen monessakin mielessä, tuskin meillä Suomessa kukaan pidempään sairastanut on nähnyt edes unta, että voisi saada hoitoa noin kauan - ja hoitohan ilmeisesti jatkui edelleen - ammattilaisen eli Borreliaan erikoistuneen lääkärin kanssa yhteistyössä.
_____________________________________________________________

Lähettäjä: daila2008 Lähetetty: 21.10.2008 23:45

Olen myös pannut merkille näitä amerikkalaisia borrelioositapauksia seuratessani, että borrelioosia sairastavat huolehtivat usein itse kotona antibioottitiputukset. Kanyylinvaihdot varmasti suoritetaan ammattitaidolla jossakin muualla, mutta jopa vähän vanhemmat lapset hoitavat tiputukset itse.

Monet borrelioosia sairastavat joutuvat matkustamaan satoja kilometrejä toisiin osavaltioihin löytääkseen lääkärin, joka on erikoistunut borrelioosin hoitoon. Olisikin aika kohtuutonta vaatia, että näin sairaiden ihmisten pitäisi joka päivä marssia sairaalaan saamaan tiputusta. Tämä itsehoitoratkaisu on varmasti kaikkein helpoin ja edullisin näiden potilaiden kannalta.

Antibioottihoitojen pituudesta voisi todeta sen verran, että lukuisien henkilöiden kohdalla ne jatkuvat määrittelemättömän pituisen ajan ja hoidon tuloksia seurataan kuukausi toisensa jälkeen sekä muokataan tarvittaessa hoitomenetelmiä hoidon edistymisen mukaan.

Borrelioosiin erikoistuneet lääkärit tietävät kuinka hankalaa kroonista borrelioosia on hoitaa, joten he eivät suinkaan ennalta määrittele, että tulet nyt jatkosssa saamaan 3 viikkoa kestävän suonensisäisen keftriaksonitiputuksen ja sen jälkeen jos oireet jatkuvat, on kyse jostain muusta kuin borrelioosista - puhumattakaan siitä, että hoito olisi jokaisen potilaan kohdalla saman skaalan mukainen. Krooninen borrelioosi vaatii yksilöllistä hoitoa.