Lähettäjä: karval4 Lähetetty: 31.10.2008 16:48
Tällä lailla kirjoitettiin Valituissa Paloissa 1992. Itselläni tuo Lapsireuma tausta,eikä tänäkään päivänä oikein tietoa että mikä miestä vaivaa!
Terv.Kari Valtonen
_______________________________________________________________
Lähettäjä: daila2008 Lähetetty: 31.10.2008 20:47
Tervetuloa keskusteluun, Kari!
Minkälaisia oireita sinulla on nyt?
VALITUT PALAT 1992
Valvojat: Jatta1001, Borrelioosiyhdistys, Bb
VALITUT PALAT 1992
Viimeksi muokannut Bb, Ti Helmi 17, 2009 13:28. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Lähettäjä: 2008 Lähetetty: 1.11.2008 0:57
Näin siis uutisoitiin borrelioosista vuonna 1992 Valituissa Paloissa. Pieni osa tekstistä jäi vielä hämärän peittoon ja punaisella olevat kohdat ovat hieman epävarmoja tulkintoja, mutta "kupletin juoni" selvinnee kaikille.
Varo punkkia!
TEPPO SAURI
Se vaanii lepikoissa ja rantojen kosteissa ruohikoissa ja levittää yllättävää sairautta.
Keski-ikäinen ahvenmaalainen mies havaitsi heinäkuussa 1989 reidessään punoittavan rengasmaisen ihottuman. Hän ei kiinnittänyt siihen juurikaan huomiota. Ihottuma hävisi pian, ja hän unohti koko asian. Lokakuussa miehen päätä alkoi särkeä, toista polviniveltä jomottaa, ja hän tunsi olonsa voimattomaksi.
Lääkäri arveli, että oireet viittasivat reumatismiin, ja määräsi lääkkeet. Ne eivät kuitenkaan tehonneet. Päinvastoin, niveliä särki yhä enemmän ja reidessä oli kipuja. Mies meni kotikaupunkinsa keskussairaalaan. Siellä hänelle tehtiin perusteelliset laboratoriotutkimukset, ja ne osoittivat Borrelia-bakteerin vasta-aineiden olevan veressä koholla.
Mies kertoi lääkärille taustatietoja, ja sairauden todellinen kuva alkoi paljastua. Hän oli tehnyt lyhyen retken Maarianhaminan lähistölle, minne ihmisten verta imevä punkki eli puutiainen on levinnyt. Verinäytteet vahvistivat lääkärin epäilykset: potilasta oli purrut punkki, ja hän oli sairastunut Lymen tautiin. Mies oli helpottunut kuultuaan oireidensa syyn ja saatuaan lääkityksen. Hän ei kuitenkaan arvannut, miten kauan hän joutuisi vielä kärsimään.
Mystinen sairaus.
Tämän bakteeritaudin tarina sai alkunsa taidemaalari Polly Murraysta, joka asuu Lymen pikkukaupungissa Yhdysvalloissa Connecticutin osavaltiossa. Hän poti vuosikausia selittämätöntä väsymystä, kipua, lihasjäykkyyttä ja ihottumaa. Lopulta hänen piti kokonaan luopua maalaamisesta. Hän kävi monella lääkärillä, mutta kukaan ei pystynyt selvittämään sairauden laatua.
Murray tutki itse lääkärikirjoja saadakseen jonkin vihjeen sairaudestaan, mutta turhaan. Sitten sairastui muitakin perheenjäseniä. Vuonna 1975 hänen 11-vuotiaalla pojallaan todettiin nuoruusiän nivelreuma. Läheisessä Old Lymessa asuvan Judith Menschin tytttärellä oli sama sairaus. Saatuaan tietää, että monilla seudun lapsilla oli samantyyppinen vaiva, Polly Murray ja Judith Mensch ilmoittivat asiasta terveysviranomaisille.
Tohtori Allen Steere, reumatauteihin erikoistunut tutkija Yalen yliopistosta, kutsuttiin johtamaan tutkimusta. Yhdessä työtoveriensa kanssa hän tuli siihen tulokseen, että kyseessä oli punkin välityksellä leviävä oireryhmä. Sairaus nimettiin paikkakunnan mukaan Lymen taudiksi.
Taudin kuva täydentyi vuonna 1981, kun kansainvälisesti tunnustettu asiantuntija Willy Burgdorfer löysi peuraa isäntänään käyttävästä puutiaisesta Lymen tautia aiheuttavan bakteerin. Se sai löytäjänsä mukaan nimen Borrelia burgdorferi.
Huomaamaton verenimijä.
Lymen borrelioosia ja nimenomaan sen vaarallisinta myöhäisvaihetta on sairastanut Suomessa ainakin 200 henkeä. Taudin uhrien tarkkaa lukumäärää ei tiedetä, mutta useimmat asiantuntijalääkärit ovat sitä mieltä, että vuosittain tavattavat kymmenet uudet tapaukset ovat vain murto-osa todellisesta lukumäärästä. Esimerkiksi Turun yliopiston mikrobiologian laitoksella löydetään joka vuosi keskimäärin 350 verinäytettä, joissa Borrelia-bakteerin vasta-ainearvot ovat suurentuneet.
Lymen tauti aiheuttaa mahdollisesti jopa satojen ihmisten sairastumisen vuodessa, ja siten se on yleisin punkin välityksellä leviävä tauti maassamme. Punkkia tavataan koko Etelä-Suomessa aina Pietarsaaren korkeudelle asti. Yleisin se on maan lounaisosassa. Vaara vaanii erityisesti kosteassa ruohikkoisessa maastossa vesistöjen lähellä.
Punkin isäntiä ovat hirvet, laiduntava karja ja lampaat, linnut, eräät pikkujyrsijät, kuten metsähiiri, jopa kissat ja koirat. Kaikki punkit eivät kuitenkaan kanna bakteeria. Ruotsalaisten lääkäreiden arvioiden mukaan keskimäärin 20 prosentilla Pohjoismaiden punkeista on borrelioosia aiheuttava bakteeri.
Myöhäiskevät ja kesä ovat Lymen taudin riskiaikaa, koska ihmiset liikkuvat silloin paljon ulkona luonnossa. Tähän aikaan punkeilla on niin sanottu nymfiaste, ja ne ovat läpimitaltaan vain noin puolitoista millimetriä. Etenkin silloin niitä ja niiden puremia on vaikea havaita.
Tartunnan saaneista 60-80 prosentille kehittyy ihottuma, joka alkaa punertavana läiskänä puremakohdan ympäriltä ja leviää siitä rengasmaisena tai vyömäisenä laajemmalle. Ihottuma häviää itsestään muutaman viikon kuluessa. Tänä aikana potilaalla on joskus lievää väsymystä tai vähäistä kuumetta, mutta usein tällaiset yleisoireet puuttuvat kokonaan. Ihottuma on Lymen borrelioosin esiaste.
?Lymen tauti paranee tässä varhaisvaiheessa parin viikon antibioottikuurilla täysin?, sanoo professori Peter Wahlberg, Ahvenanmaan keskussairaalan entinen ylilääkäri. ?Bakteeri on silloin vielä ihossa. Siksi taudin varhainen havaitseminen on erityisen tärkeää. Aina, kun punkin pureman jälkeen iholle ilmestyy punoittava läiskä tai rengas, on heti käännyttävä lääkärin puoleen. Yhtä tärkeää on, että lääkärit osaavat yhdistää nämä oireet Lymen tautiin.?
Ajan mittaan bakteeri pääsee puremasta verenkierron mukana koko elimistöön ja aiheuttaa oireita muun muassa keskushermostossa, nivelissä ja sydänlihaksessa. Tulehdukset saattavat aiheuttaa myös turvotusta polvissa ja muissa isoissa nivelissä.
Ahvenanmaan keskussairaalassa on todettu yhdeksänkymmentä myöhäisborrelioositapausta. Potilaat kärsivät lihas- ja nivelkivuista, vaikeasta yleisestä väsymyksestä, hermosärystä, pahoinvoinnista ja kasvohalvauksista. Eräältä yhdeksänvuotiaalta tytöltä halvautui kasvojen koko vasen puoli. Potilailla oli myös huimausta, päänsärkyä, lihasheikkoutta ja tuntoharhoja.
Antibioottihoito tehoaa yleensä niveltulehdusten oireisiin, ja useimmilta ne ennen pitkää häviävät. Joillakin oireet voivat jatkua --- --- ja vaurioittaa niveliä pysyvästi. Joskus tauti voi iskeä myös silmiin, maksaan, munuaisiin, haimaan tai jopa keuhkoihin.
Huolestuttavinta on kuitenkin se, että sairaus saattaa aiheuttaa vaurioita aivoissa tai monissa hermoston osissa. Vuonna --- tehdyssä yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa hermosto-oireita todettiin 23 prosentilla potilaista.
Matkija ja aikapommi. Useimmissa tapauksissa oireet ovat varsin lieviä ja antibiootit tehoavat niihin hyvin. Sen sijaan potilailla, jotka eivät ole tulleet ajoissa hoitoon, saattaa ilmetä hyvinkin vaikeita oireita. Hoitamaton kolmannen vaiheen borrelioosi voi aiheuttaa paitsi kasvohalvauksen myös selkäydintulehduksen tai muita pysyviä vaurioita.
?Hermostolliset oireet ovat Pohjoismaissa tavallisempia kuin niveloireet?, sanoo ylilääkäri Ville Valtonen Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta.
Hänellä on ollut hoidossaan poikkeuksellisen vaikeaa borrelioosia sairastava mies, joka oli pahimmassa vaiheessa lähes liikuntakyvytön. Potilaan näköhermo tulehtui, ja antibioottilääkityksestä huolimatta tauti tuhosi silmien verkkokalvojen soluja ja aiheutti näkökyvyn heikentymisen. Myös hänen kuulonsa ja tasapainoaistinsa heikentyivät pysyvästi.
Lymen tautia ei pidetä varsinaisesti hengenvaarallisena, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa se on aiheuttanut ainakin kaksi kuolemantapausta. Toinen oli sydän- ja toinen keuhkoperäinen. Eräs kolmekymmentävuotias mies oli vähällä menehtyä taudin hermostokomplikaatioihin.
Tautia on sanottu ?suureksi matkijaksi?. Sen oireet saattavat viitata muihin hermoston sairauksiin, kuten Alzheimerin tautiin tai multippeliskleroosiin. Turkulainen tutkijaryhmä on havainnut, että vaikeana lastenreumana hoidettu tauti on useissa tapauksissa ollutkin punkin aiheuttama borrelioosi. Perusteellisten tutkimusten avulla Lymen taudin voi kuitenkin erottaa muista sairauksista.
Asiantuntijat ovat huolissaan siitä, että sairauden melko lievänä kokeneille potilaille saattaa tulla vakavia hermosto-oireita vuosien kuluttua tartunnasta. Näissä tapauksissa on puhuttu ?aikapommiteoriasta?. Sen mukaan bakteerit pysyvät aivoissa vuosikausia lepovaiheessa, jolloin antibiootit eivät niihin vaikuta. Onneksi uusimmat antibiootit, etenkin kolmannen polven kefalosporiinit, useimmiten parantavat hermostolliset oireet. Niitäkin tehokkaampia lääkkeitä on parastaikaa kokeiltavana.
Syntymättömän riski.
Espoolainen 36-vuotias autonasentaja sairastui kesällä 1984 saatuaan punkin pureman Espoon saaristossa. Hän huomasi oireet vasta runsaan kuukauden kuluttua. Silloin Lymen taudin toisessa vaiheessa käytettiin hoitona suun kautta annettavaa penisilliinilääkitystä, ja sillä hoidettiin myös autonasentajaa. Oireet lievenivät, mutta eivät hävinneet kokonaan. Uudet ja entistä tehokkaammat lääkkeet soivat hänelle viimein avun, mutta vieläkin, yli kahdeksan vuoden kuluttua sairastumisesta, hän kärsii borrelioosin aiheuttamista vaivoista.
Hoitamaton Lymen tauti saattaa olla vaarallinen raskaana olevalle naiselle. Se voi aiheuttaa sikiölle sydänvaivoja ja johtaa pahimmillaan sikiön kuolemaan. Mutta jos tauti havaitaan raskauden yhteydessä, sikiön riski jää vähäiseksi tai se voidaan välttää kokonaan. ?Raskaana olevia naisia on hoidon aikana tarkkailtava tavallista enemmän?, Wahlberg sanoo. ?Raskaudenkin aikana tautia voidaan hoitaa antibiooteilla täysin turvallisesti.?
Lymen taudin toteamiseksi tehtävät kokeet eivät anna täysin tarkkoja tuloksia, ja useimmat lääkärit käyttävät niitä vain diagnoosin vahvistamiseksi. Tutkijat työskentelevät kuumeisesti löytääkseen parempia testejä ja sopivan rokotteen, mutta työhön arvellaan menevän useita vuosia.
Taudin kimppuun on käyty myös aivan toisin keinoin. Lupaavia tuloksia on saaatu Damminix-nimisellä tuotteella. Se on pieni pahvilieriö, jonka sisällä on kolmisenkymmentä tuholaismyrkyllä käsiteltyä pumpulipalloa. Lieriöitä levitetään maastoon, ja pikkujyrsijät käyttävät pumpulia pesäntekoon. Myrkky on jyrsijöille vaaratonta, mutta se tuhoaa puutiaiset, jotka imevät niiden verta. Tällaisen torjunnan kustannukset ovat kuitenkin hyvin korkeat.
AHVENANMAALAISEN retkeilijäpotilaan elämä on nykyisin lähes normaalia. Vaikka Lymen borrelioosin myöhäisvaiheeseen ei ole ehdottoman tehokasta parannuskeinoa, Maarianhaminassa on saavutettu hyviä tuloksia pitkillä antibioottihoidoilla. Miehellä on vielä nivelkipuja, mutta väsymys ja muut oireet ovat poissa. ?En ehkä parane lopullisesti koskaan ja tulen tarvitsemaan lisää hoitoa, kun oireet ilmenevät?, hän sanoo. ?Minun täytyy vain tottua niihin. Onneksi voin edelleen retkeillä kuten ennenkin.?
Näin suojaudut punkilta
LYMEN tautia levittävä punkki elää erityisesti lepikoiden ja rantapensaikkojen kosteassa ruohikossa. Tällaisissa paikoissa liikkuessasi voit suojautua käyttämällä pitkälahkeisia housuja, joissa on tiukat lahkeensuut, ja pitkähihaista paitaa tai puseroa.
Kun olet oleskellut punkkien suosimassa maastossa, puistele vaatteesi hyvin. Riisuudu ja tutki, ettei iholla ole punkkia. Jos vietät kesääsi punkin esiintumisalueella, tee tarkistustoimet joka ilta. Lapset ja lemmikkieläimet on myös syytä tutkia päivittäin.
Punkin hengityselimet sijaitsevat sen takaosassa, ja niiden tukkiminen vaikkapa rasvalla tai kynsilakalla pakottaa punkin irrottautumaan. Jos sopivia aineita ei ole mukana, voit saada punkin irrotetuksi pyörittämällä sitä hieman nostavalla liikkeellä yhteen suuntaan, joko myötä- tai vastapäivään. Parikymmentä kierrosta yleensä riittää. Vetämällä punkkia ei saa poistaa, koska pää jää silloin helposti ihoon.
Näin siis uutisoitiin borrelioosista vuonna 1992 Valituissa Paloissa. Pieni osa tekstistä jäi vielä hämärän peittoon ja punaisella olevat kohdat ovat hieman epävarmoja tulkintoja, mutta "kupletin juoni" selvinnee kaikille.
Varo punkkia!
TEPPO SAURI
Se vaanii lepikoissa ja rantojen kosteissa ruohikoissa ja levittää yllättävää sairautta.
Keski-ikäinen ahvenmaalainen mies havaitsi heinäkuussa 1989 reidessään punoittavan rengasmaisen ihottuman. Hän ei kiinnittänyt siihen juurikaan huomiota. Ihottuma hävisi pian, ja hän unohti koko asian. Lokakuussa miehen päätä alkoi särkeä, toista polviniveltä jomottaa, ja hän tunsi olonsa voimattomaksi.
Lääkäri arveli, että oireet viittasivat reumatismiin, ja määräsi lääkkeet. Ne eivät kuitenkaan tehonneet. Päinvastoin, niveliä särki yhä enemmän ja reidessä oli kipuja. Mies meni kotikaupunkinsa keskussairaalaan. Siellä hänelle tehtiin perusteelliset laboratoriotutkimukset, ja ne osoittivat Borrelia-bakteerin vasta-aineiden olevan veressä koholla.
Mies kertoi lääkärille taustatietoja, ja sairauden todellinen kuva alkoi paljastua. Hän oli tehnyt lyhyen retken Maarianhaminan lähistölle, minne ihmisten verta imevä punkki eli puutiainen on levinnyt. Verinäytteet vahvistivat lääkärin epäilykset: potilasta oli purrut punkki, ja hän oli sairastunut Lymen tautiin. Mies oli helpottunut kuultuaan oireidensa syyn ja saatuaan lääkityksen. Hän ei kuitenkaan arvannut, miten kauan hän joutuisi vielä kärsimään.
Mystinen sairaus.
Tämän bakteeritaudin tarina sai alkunsa taidemaalari Polly Murraysta, joka asuu Lymen pikkukaupungissa Yhdysvalloissa Connecticutin osavaltiossa. Hän poti vuosikausia selittämätöntä väsymystä, kipua, lihasjäykkyyttä ja ihottumaa. Lopulta hänen piti kokonaan luopua maalaamisesta. Hän kävi monella lääkärillä, mutta kukaan ei pystynyt selvittämään sairauden laatua.
Murray tutki itse lääkärikirjoja saadakseen jonkin vihjeen sairaudestaan, mutta turhaan. Sitten sairastui muitakin perheenjäseniä. Vuonna 1975 hänen 11-vuotiaalla pojallaan todettiin nuoruusiän nivelreuma. Läheisessä Old Lymessa asuvan Judith Menschin tytttärellä oli sama sairaus. Saatuaan tietää, että monilla seudun lapsilla oli samantyyppinen vaiva, Polly Murray ja Judith Mensch ilmoittivat asiasta terveysviranomaisille.
Tohtori Allen Steere, reumatauteihin erikoistunut tutkija Yalen yliopistosta, kutsuttiin johtamaan tutkimusta. Yhdessä työtoveriensa kanssa hän tuli siihen tulokseen, että kyseessä oli punkin välityksellä leviävä oireryhmä. Sairaus nimettiin paikkakunnan mukaan Lymen taudiksi.
Taudin kuva täydentyi vuonna 1981, kun kansainvälisesti tunnustettu asiantuntija Willy Burgdorfer löysi peuraa isäntänään käyttävästä puutiaisesta Lymen tautia aiheuttavan bakteerin. Se sai löytäjänsä mukaan nimen Borrelia burgdorferi.
Huomaamaton verenimijä.
Lymen borrelioosia ja nimenomaan sen vaarallisinta myöhäisvaihetta on sairastanut Suomessa ainakin 200 henkeä. Taudin uhrien tarkkaa lukumäärää ei tiedetä, mutta useimmat asiantuntijalääkärit ovat sitä mieltä, että vuosittain tavattavat kymmenet uudet tapaukset ovat vain murto-osa todellisesta lukumäärästä. Esimerkiksi Turun yliopiston mikrobiologian laitoksella löydetään joka vuosi keskimäärin 350 verinäytettä, joissa Borrelia-bakteerin vasta-ainearvot ovat suurentuneet.
Lymen tauti aiheuttaa mahdollisesti jopa satojen ihmisten sairastumisen vuodessa, ja siten se on yleisin punkin välityksellä leviävä tauti maassamme. Punkkia tavataan koko Etelä-Suomessa aina Pietarsaaren korkeudelle asti. Yleisin se on maan lounaisosassa. Vaara vaanii erityisesti kosteassa ruohikkoisessa maastossa vesistöjen lähellä.
Punkin isäntiä ovat hirvet, laiduntava karja ja lampaat, linnut, eräät pikkujyrsijät, kuten metsähiiri, jopa kissat ja koirat. Kaikki punkit eivät kuitenkaan kanna bakteeria. Ruotsalaisten lääkäreiden arvioiden mukaan keskimäärin 20 prosentilla Pohjoismaiden punkeista on borrelioosia aiheuttava bakteeri.
Myöhäiskevät ja kesä ovat Lymen taudin riskiaikaa, koska ihmiset liikkuvat silloin paljon ulkona luonnossa. Tähän aikaan punkeilla on niin sanottu nymfiaste, ja ne ovat läpimitaltaan vain noin puolitoista millimetriä. Etenkin silloin niitä ja niiden puremia on vaikea havaita.
Tartunnan saaneista 60-80 prosentille kehittyy ihottuma, joka alkaa punertavana läiskänä puremakohdan ympäriltä ja leviää siitä rengasmaisena tai vyömäisenä laajemmalle. Ihottuma häviää itsestään muutaman viikon kuluessa. Tänä aikana potilaalla on joskus lievää väsymystä tai vähäistä kuumetta, mutta usein tällaiset yleisoireet puuttuvat kokonaan. Ihottuma on Lymen borrelioosin esiaste.
?Lymen tauti paranee tässä varhaisvaiheessa parin viikon antibioottikuurilla täysin?, sanoo professori Peter Wahlberg, Ahvenanmaan keskussairaalan entinen ylilääkäri. ?Bakteeri on silloin vielä ihossa. Siksi taudin varhainen havaitseminen on erityisen tärkeää. Aina, kun punkin pureman jälkeen iholle ilmestyy punoittava läiskä tai rengas, on heti käännyttävä lääkärin puoleen. Yhtä tärkeää on, että lääkärit osaavat yhdistää nämä oireet Lymen tautiin.?
Ajan mittaan bakteeri pääsee puremasta verenkierron mukana koko elimistöön ja aiheuttaa oireita muun muassa keskushermostossa, nivelissä ja sydänlihaksessa. Tulehdukset saattavat aiheuttaa myös turvotusta polvissa ja muissa isoissa nivelissä.
Ahvenanmaan keskussairaalassa on todettu yhdeksänkymmentä myöhäisborrelioositapausta. Potilaat kärsivät lihas- ja nivelkivuista, vaikeasta yleisestä väsymyksestä, hermosärystä, pahoinvoinnista ja kasvohalvauksista. Eräältä yhdeksänvuotiaalta tytöltä halvautui kasvojen koko vasen puoli. Potilailla oli myös huimausta, päänsärkyä, lihasheikkoutta ja tuntoharhoja.
Antibioottihoito tehoaa yleensä niveltulehdusten oireisiin, ja useimmilta ne ennen pitkää häviävät. Joillakin oireet voivat jatkua --- --- ja vaurioittaa niveliä pysyvästi. Joskus tauti voi iskeä myös silmiin, maksaan, munuaisiin, haimaan tai jopa keuhkoihin.
Huolestuttavinta on kuitenkin se, että sairaus saattaa aiheuttaa vaurioita aivoissa tai monissa hermoston osissa. Vuonna --- tehdyssä yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa hermosto-oireita todettiin 23 prosentilla potilaista.
Matkija ja aikapommi. Useimmissa tapauksissa oireet ovat varsin lieviä ja antibiootit tehoavat niihin hyvin. Sen sijaan potilailla, jotka eivät ole tulleet ajoissa hoitoon, saattaa ilmetä hyvinkin vaikeita oireita. Hoitamaton kolmannen vaiheen borrelioosi voi aiheuttaa paitsi kasvohalvauksen myös selkäydintulehduksen tai muita pysyviä vaurioita.
?Hermostolliset oireet ovat Pohjoismaissa tavallisempia kuin niveloireet?, sanoo ylilääkäri Ville Valtonen Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta.
Hänellä on ollut hoidossaan poikkeuksellisen vaikeaa borrelioosia sairastava mies, joka oli pahimmassa vaiheessa lähes liikuntakyvytön. Potilaan näköhermo tulehtui, ja antibioottilääkityksestä huolimatta tauti tuhosi silmien verkkokalvojen soluja ja aiheutti näkökyvyn heikentymisen. Myös hänen kuulonsa ja tasapainoaistinsa heikentyivät pysyvästi.
Lymen tautia ei pidetä varsinaisesti hengenvaarallisena, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa se on aiheuttanut ainakin kaksi kuolemantapausta. Toinen oli sydän- ja toinen keuhkoperäinen. Eräs kolmekymmentävuotias mies oli vähällä menehtyä taudin hermostokomplikaatioihin.
Tautia on sanottu ?suureksi matkijaksi?. Sen oireet saattavat viitata muihin hermoston sairauksiin, kuten Alzheimerin tautiin tai multippeliskleroosiin. Turkulainen tutkijaryhmä on havainnut, että vaikeana lastenreumana hoidettu tauti on useissa tapauksissa ollutkin punkin aiheuttama borrelioosi. Perusteellisten tutkimusten avulla Lymen taudin voi kuitenkin erottaa muista sairauksista.
Asiantuntijat ovat huolissaan siitä, että sairauden melko lievänä kokeneille potilaille saattaa tulla vakavia hermosto-oireita vuosien kuluttua tartunnasta. Näissä tapauksissa on puhuttu ?aikapommiteoriasta?. Sen mukaan bakteerit pysyvät aivoissa vuosikausia lepovaiheessa, jolloin antibiootit eivät niihin vaikuta. Onneksi uusimmat antibiootit, etenkin kolmannen polven kefalosporiinit, useimmiten parantavat hermostolliset oireet. Niitäkin tehokkaampia lääkkeitä on parastaikaa kokeiltavana.
Syntymättömän riski.
Espoolainen 36-vuotias autonasentaja sairastui kesällä 1984 saatuaan punkin pureman Espoon saaristossa. Hän huomasi oireet vasta runsaan kuukauden kuluttua. Silloin Lymen taudin toisessa vaiheessa käytettiin hoitona suun kautta annettavaa penisilliinilääkitystä, ja sillä hoidettiin myös autonasentajaa. Oireet lievenivät, mutta eivät hävinneet kokonaan. Uudet ja entistä tehokkaammat lääkkeet soivat hänelle viimein avun, mutta vieläkin, yli kahdeksan vuoden kuluttua sairastumisesta, hän kärsii borrelioosin aiheuttamista vaivoista.
Hoitamaton Lymen tauti saattaa olla vaarallinen raskaana olevalle naiselle. Se voi aiheuttaa sikiölle sydänvaivoja ja johtaa pahimmillaan sikiön kuolemaan. Mutta jos tauti havaitaan raskauden yhteydessä, sikiön riski jää vähäiseksi tai se voidaan välttää kokonaan. ?Raskaana olevia naisia on hoidon aikana tarkkailtava tavallista enemmän?, Wahlberg sanoo. ?Raskaudenkin aikana tautia voidaan hoitaa antibiooteilla täysin turvallisesti.?
Lymen taudin toteamiseksi tehtävät kokeet eivät anna täysin tarkkoja tuloksia, ja useimmat lääkärit käyttävät niitä vain diagnoosin vahvistamiseksi. Tutkijat työskentelevät kuumeisesti löytääkseen parempia testejä ja sopivan rokotteen, mutta työhön arvellaan menevän useita vuosia.
Taudin kimppuun on käyty myös aivan toisin keinoin. Lupaavia tuloksia on saaatu Damminix-nimisellä tuotteella. Se on pieni pahvilieriö, jonka sisällä on kolmisenkymmentä tuholaismyrkyllä käsiteltyä pumpulipalloa. Lieriöitä levitetään maastoon, ja pikkujyrsijät käyttävät pumpulia pesäntekoon. Myrkky on jyrsijöille vaaratonta, mutta se tuhoaa puutiaiset, jotka imevät niiden verta. Tällaisen torjunnan kustannukset ovat kuitenkin hyvin korkeat.
AHVENANMAALAISEN retkeilijäpotilaan elämä on nykyisin lähes normaalia. Vaikka Lymen borrelioosin myöhäisvaiheeseen ei ole ehdottoman tehokasta parannuskeinoa, Maarianhaminassa on saavutettu hyviä tuloksia pitkillä antibioottihoidoilla. Miehellä on vielä nivelkipuja, mutta väsymys ja muut oireet ovat poissa. ?En ehkä parane lopullisesti koskaan ja tulen tarvitsemaan lisää hoitoa, kun oireet ilmenevät?, hän sanoo. ?Minun täytyy vain tottua niihin. Onneksi voin edelleen retkeillä kuten ennenkin.?
Näin suojaudut punkilta
LYMEN tautia levittävä punkki elää erityisesti lepikoiden ja rantapensaikkojen kosteassa ruohikossa. Tällaisissa paikoissa liikkuessasi voit suojautua käyttämällä pitkälahkeisia housuja, joissa on tiukat lahkeensuut, ja pitkähihaista paitaa tai puseroa.
Kun olet oleskellut punkkien suosimassa maastossa, puistele vaatteesi hyvin. Riisuudu ja tutki, ettei iholla ole punkkia. Jos vietät kesääsi punkin esiintumisalueella, tee tarkistustoimet joka ilta. Lapset ja lemmikkieläimet on myös syytä tutkia päivittäin.
Punkin hengityselimet sijaitsevat sen takaosassa, ja niiden tukkiminen vaikkapa rasvalla tai kynsilakalla pakottaa punkin irrottautumaan. Jos sopivia aineita ei ole mukana, voit saada punkin irrotetuksi pyörittämällä sitä hieman nostavalla liikkeellä yhteen suuntaan, joko myötä- tai vastapäivään. Parikymmentä kierrosta yleensä riittää. Vetämällä punkkia ei saa poistaa, koska pää jää silloin helposti ihoon.
Viimeksi muokannut Bb, Ke Helmi 25, 2009 19:29. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Lähettäjä: daila2008 Lähetetty: 1.11.2008 1:24
MIELENKIINTOISIA POIMINTOJA:
?Hermostolliset oireet ovat Pohjoismaissa tavallisempia kuin niveloireet?, sanoo ylilääkäri Ville Valtonen Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta.
"Turkulainen tutkijaryhmä on havainnut, että vaikeana lastenreumana hoidettu tauti on useissa tapauksissa ollutkin punkin aiheuttama borrelioosi."
"Asiantuntijat ovat huolissaan siitä, että sairauden melko lievänä kokeneille potilaille saattaa tulla vakavia hermosto-oireita vuosien kuluttua tartunnasta. Näissä tapauksissa on puhuttu ?aikapommiteoriasta?. Sen mukaan bakteerit pysyvät aivoissa vuosikausia lepovaiheessa, jolloin antibiootit eivät niihin vaikuta."
"Lymen taudin toteamiseksi tehtävät kokeet eivät anna täysin tarkkoja tuloksia, ja useimmat lääkärit käyttävät niitä vain diagnoosin vahvistamiseksi."
"Vaikka Lymen borrelioosin myöhäisvaiheeseen ei ole ehdottoman tehokasta parannuskeinoa, Maarianhaminassa on saavutettu hyviä tuloksia pitkillä antibioottihoidoilla."
ÄLÄ KOKEILE TÄTÄ KOTONA!
Punkkia ei saa tukahduttaa rasvalla, koska se saattaa saada punkin oksentamaan, jolloin riski borreliabakteerin siirtymisestä elimistöösi on suurempi.
"Punkin hengityselimet sijaitsevat sen takaosassa, ja niiden tukkiminen vaikkapa rasvalla tai kynsilakalla pakottaa punkin irrottautumaan."
MIELENKIINTOISIA POIMINTOJA:
?Hermostolliset oireet ovat Pohjoismaissa tavallisempia kuin niveloireet?, sanoo ylilääkäri Ville Valtonen Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta.
"Turkulainen tutkijaryhmä on havainnut, että vaikeana lastenreumana hoidettu tauti on useissa tapauksissa ollutkin punkin aiheuttama borrelioosi."
"Asiantuntijat ovat huolissaan siitä, että sairauden melko lievänä kokeneille potilaille saattaa tulla vakavia hermosto-oireita vuosien kuluttua tartunnasta. Näissä tapauksissa on puhuttu ?aikapommiteoriasta?. Sen mukaan bakteerit pysyvät aivoissa vuosikausia lepovaiheessa, jolloin antibiootit eivät niihin vaikuta."
"Lymen taudin toteamiseksi tehtävät kokeet eivät anna täysin tarkkoja tuloksia, ja useimmat lääkärit käyttävät niitä vain diagnoosin vahvistamiseksi."
"Vaikka Lymen borrelioosin myöhäisvaiheeseen ei ole ehdottoman tehokasta parannuskeinoa, Maarianhaminassa on saavutettu hyviä tuloksia pitkillä antibioottihoidoilla."
ÄLÄ KOKEILE TÄTÄ KOTONA!
Punkkia ei saa tukahduttaa rasvalla, koska se saattaa saada punkin oksentamaan, jolloin riski borreliabakteerin siirtymisestä elimistöösi on suurempi.
"Punkin hengityselimet sijaitsevat sen takaosassa, ja niiden tukkiminen vaikkapa rasvalla tai kynsilakalla pakottaa punkin irrottautumaan."
Viimeksi muokannut Bb, Ti Helmi 17, 2009 13:30. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Lähettäjä: karval4 Lähetetty: 1.11.2008 13:50
Vaihtelivia oireita, pahimmat ovat selkärangan alue niskasta ristiselkään(jatkuvaa pientä särkyä), sekä jatkuvaa päivittäistä väsymystä palelun kera.
_______________________________________________________________
Lähettäjä: karval4 Lähetetty: 1.11.2008 14:04
Suuret kiitokset työstä jotta kirjoitus tuli luettavaan muotoon! Itseäni on aina kiinnostanut tuo Lapsireuma tutkimus Turussa (mihin se on hautautunut/pysähtynyt), onhan se alkuaan Lymen kaupungissa juuri antanut alkusykäyksen nytkin tehtävälle tutkimustyölle.
_____________________________________________________________
Lähettäjä: jukka61 Lähetetty: 2.11.2008 17:39
Jep, allekirjoitan täysin Sailairinan viestin - samaa asiaa olen ihmetellyt vuosia ja mm. täälläkin siitä kirjoittanut.
Sen sijaan, että asia tiedostettaisiin ja tunnustettaisiin avoimesti ja sitä myöden tehtäisiin aktiivista tutkimustyötä nimenomaan kroonista Borrelioosia sairastavien eteen - kuten esim. under my skin -elokuvassa, Suomessa on kaivauduttu poteroihin ja pidetään itsepintaisesti kiinni siitä, että käypä hoito parantaa ja käy kaikille ja sen jälkeen olet lainsuojaton häirikkö, eri erikoislääkäreiden "kiertopalkinto", vailla kontrolloitua hoitoa ja sosiaaliturvaa - en laske näitä kipukynnys, yms. lääkityksiä ihmisarvoiseksi hoidoksi, jos samalla ei ole tarkoitus hoitaa itse sairautta.
Edelleen tuntuu tosiaan etenkin neurologeille olevan Borrelioosi ylitsepääsemätön asia, oireita ei osata tunnistaa, jne. ja käytännössä aina vedotaan siihen, että likvorista ei löytynyt vasta-aineita (pos. tulosta), joten kyse ei voi olla (neuro)-Borreliasta, vaan syy on "jossain" muualla, vaikka he hyvin tietävät - tai ainakin heidän pitäisi tietää - että Borrelian löytyminen suoraan likvorista on erittäin harvinaista, sen sijaan (useat) muut likvorin arvot saattavat viitata Borreliaan (tulehdukseen keskushermostossa).
_____________________________________________________________
Lähettäjä: daila2008 Lähetetty: 2.11.2008 23:29
Lueskelin vielä uudemman kerran tuota VP:n artikkelia. Ei siinä oikeastaan mitään uutta ollut, sillä kaikki artikkelissa esitetty tieto on ollut jo aiemmin esillä kotisivuillamme sekä keskustelupalstoillamme, mutta aika mielenkiintoinen artikkeli todellakin oli.
Aina kun lueskelee vanhempia uutisointeja tai tutkimustuloksia törmää siihen samaan asiaan, että aikaisemmin kaikesta borrelioosiin liittyvästä kerrottiin paljon rehellisemmin ja koko sairauteen suhtauduttiin hieman vakavammin. On vaikea ymmärtää, että minkä takia nykyään on otettu tämä "hiljainen linja". Eikö juuri epätietoisuus ja uutispimento ole kaikkein pahinta? Asiallisen ja rehellisen tiedottamisen linja tuntuisi mielestäni huomattavasti järkevämmältä.
Vaihtelivia oireita, pahimmat ovat selkärangan alue niskasta ristiselkään(jatkuvaa pientä särkyä), sekä jatkuvaa päivittäistä väsymystä palelun kera.
_______________________________________________________________
Lähettäjä: karval4 Lähetetty: 1.11.2008 14:04
Suuret kiitokset työstä jotta kirjoitus tuli luettavaan muotoon! Itseäni on aina kiinnostanut tuo Lapsireuma tutkimus Turussa (mihin se on hautautunut/pysähtynyt), onhan se alkuaan Lymen kaupungissa juuri antanut alkusykäyksen nytkin tehtävälle tutkimustyölle.
_____________________________________________________________
Lähettäjä: jukka61 Lähetetty: 2.11.2008 17:39
Jep, allekirjoitan täysin Sailairinan viestin - samaa asiaa olen ihmetellyt vuosia ja mm. täälläkin siitä kirjoittanut.
Sen sijaan, että asia tiedostettaisiin ja tunnustettaisiin avoimesti ja sitä myöden tehtäisiin aktiivista tutkimustyötä nimenomaan kroonista Borrelioosia sairastavien eteen - kuten esim. under my skin -elokuvassa, Suomessa on kaivauduttu poteroihin ja pidetään itsepintaisesti kiinni siitä, että käypä hoito parantaa ja käy kaikille ja sen jälkeen olet lainsuojaton häirikkö, eri erikoislääkäreiden "kiertopalkinto", vailla kontrolloitua hoitoa ja sosiaaliturvaa - en laske näitä kipukynnys, yms. lääkityksiä ihmisarvoiseksi hoidoksi, jos samalla ei ole tarkoitus hoitaa itse sairautta.
Edelleen tuntuu tosiaan etenkin neurologeille olevan Borrelioosi ylitsepääsemätön asia, oireita ei osata tunnistaa, jne. ja käytännössä aina vedotaan siihen, että likvorista ei löytynyt vasta-aineita (pos. tulosta), joten kyse ei voi olla (neuro)-Borreliasta, vaan syy on "jossain" muualla, vaikka he hyvin tietävät - tai ainakin heidän pitäisi tietää - että Borrelian löytyminen suoraan likvorista on erittäin harvinaista, sen sijaan (useat) muut likvorin arvot saattavat viitata Borreliaan (tulehdukseen keskushermostossa).
_____________________________________________________________
Lähettäjä: daila2008 Lähetetty: 2.11.2008 23:29
Lueskelin vielä uudemman kerran tuota VP:n artikkelia. Ei siinä oikeastaan mitään uutta ollut, sillä kaikki artikkelissa esitetty tieto on ollut jo aiemmin esillä kotisivuillamme sekä keskustelupalstoillamme, mutta aika mielenkiintoinen artikkeli todellakin oli.
Aina kun lueskelee vanhempia uutisointeja tai tutkimustuloksia törmää siihen samaan asiaan, että aikaisemmin kaikesta borrelioosiin liittyvästä kerrottiin paljon rehellisemmin ja koko sairauteen suhtauduttiin hieman vakavammin. On vaikea ymmärtää, että minkä takia nykyään on otettu tämä "hiljainen linja". Eikö juuri epätietoisuus ja uutispimento ole kaikkein pahinta? Asiallisen ja rehellisen tiedottamisen linja tuntuisi mielestäni huomattavasti järkevämmältä.