PELTOMAA, LAHDENNE/TAUDIN KROONISTUMINEN, DG KLIININEN

[Sailairina]

Tämän kirjoituksen mukaan vuonna 2005 kevätkoulutuksessa lääkärit Peltomaa ja Lahdenne ovat myöntäneet borrelioositestien epäluotettavuuden esim. PCR, borrelioosin kroonistumisen sekä diagnosoinnin kliinisyyden.


http://personal.fimnet.fi/laaketiede/ka ... us2005.htm

"Näkökohtia borrelioosista (korvalääkärin kannalta)

Miikka Peltomaa kertoi, että aivan dramaattista uutta borrelioosirintamalta ei kuulu.

Borrelioosi on lisääntynyt maassamme 2000-luvulla samalla tavoin kuin puutiaisenkefaliittikin. Vuonna 2000 koko maassa diagnostisoitiin 895 tapausta ja vuonna 2004 yli 1100 tapausta. Taudin yleisyys on koko maassa tasainen. Poikkeuksen tekee Ahvenanmaa, jossa insidenssi on omaa maailmanennätys luokkaansa. Ruotsissa insidenssi on 60-70/100 000 vuosittain.



Lymen kasvohermohalvaus on oire varhaisesta disseminoituneesta borrelioosista. Kasvohalvauksen saa 5-10% borreliapotilaista ja tapauksia esiintyy eniten syyskesällä. Toisin päin tarkastellen HUS:n kasvohermopotilaista 12 % on seropositiivisia.

12 % HUS:n sudden deafness-potilaista on seropositiivisia borrelia burgdorfeille mutta seuraussuhteen todistaminen on vaikeaa. Potilaiden hoitaminen tai hoitamatta jättäminen ei vaikuttanut ennusteeseen. Kroonisessa borrelioosissa 44 %:lla on vakioitua ikäryhmää huonompi kuulo ja kolmanneksella alentunut epämiellyttävyyskynnys. Vestibulaarineuroniitissa borrelioosin seulominen ei ole mielekästä.



Pekka Lahdenne HUS:sta muistutti, että borrelioosidiagnoosi on kliininen. Laboratoriokokeet tukevat kliinistä diagnoosia. Paikalliselle (stage I) taudille on tyypillistä erythema migrans tai lymfosytooma. Disseminoituneessa taudissa stage II:ssa voi oireena olla fakiaalipareesi, meningitis, radiculitis, mononeuriitti, arthritis, myalgia tai carditis. Stage III:lle on tyypillistä meningoencephalitis ja acrodermatitis chronica.

Laboratoriotutkimuksissa borreliaviljelyllä tai PCR-tutkimuksella ei ole mitään merkitystä ? positiivinen löydös saadaan vain yhdellä prosentilla sairastuneista. Serologiaa tehdään ELISA (enzyme linked immunoabsorbent assay) seulonnalla ja tarvittaessa immunoblottauksella, jossa antigeenina on bakteerisolu tai sille spesifinen proteiini. Disseminoitunutta tautia epäiltäessä kannattaa tutkia liquorin leujosyytit, proteiini ja vasta-aineet.

Seerumin vasta.ainepitoisuus on korkeimmillaan 2-4 viikon kuluttua infektiosta ja vielä puolenkin vuoden kuluttua koholla joskin jo laskemassa. Arthriitissa vasta-aineet voivat olla koholla vuosia. Myöhäisvaiheen taudissa IgM vasta-ainetuloksiin liittyy paljon virheitä."

[lare.61]

tää oli hyvä juttu,se miksi nyt tauti ei enää kroonistu, niin johtuu suurelta osin varmaan siitä että on tullu niin paljon hoitovirheitä tehtyä vuosien aikana että olisi madotonta myöntää sitä,mutta miksi hoidot eivät silti muutu mihinkään,ei edes kokeilla jotain muuta esim.filgrastim/gefriaksoni tai vaikka lihapullat ja muusi,kun kerran huomataan että nämä aikaisemmat hoidot eivät tuota tulosta,oksin asian ymmärrän hyvin,hän odottaa potilaita vastaanotolleen ja siellä hän muistaa miksi esim.lihasnykinät johtuvat "bakteerit kaivautuvat hermoihin silloin"taas tyksiin mentyään hän ei muista sitä,hän muistaa vain kroonistyyppinen jälkioireilu,kiva diagnoosi