Lähettäjä: jukka61 Lähetetty: 9.2.2007 14:20
Tässä tietoa mykoplasmasta ja linkki sivuille. Monellahan saattaa Borren lisäksi olla mykoplasma + muita lisäinfektioita, mikä osaltaan voisi olla syy pitkittyneeseen infektioon. Ainakin omissani labratuloksissa kummittelee Borren lisäksi mm. mykoplasma, herpes, klamydia, jne. Monien perässä lukee "tuttuun tyyliin", saattaa olla merkkinä vanhasta infektiosta, kuitenkin kaiketi, kun tarpeeksi näitä bakteereita ja viruksia kroppaansa saa, lopulta oma immuunijärjestelmä ei enää jaksa toimia ja esim. Borre saattaa jo sinällään olla ns. sekainfektio, jota harvemmin edes sellaisena tutkitaan.
http://cfs.gehennom.org/index.html
Lääkärit Garth ja Nancy Nicolson Yhdysvalloissa aloittivat mykoplasmatutkimuksen. Heidän tyttärensä oli Kuwaitin sodasta kotiin tullessaan sairas, eikä kyennyt jatkamaan yliopisto-opintojaan. Hän oli niin huonossa kunnossa, että ei pystynyt elämään yksin, vaan muutti takaisin kotiin. Hänellä todettiin Gulf War Syndrome (Persianlahden sodan oireyhtymä), joka on hyvin samanlainen sairaus kuin CFS.
Ennen pitkää myös molemmat vanhemmat sairastuivat. He aloittivat tutkimukset kudosnäytteillä, lukuisten lääkäriystäviensä avustuksella. Näytteistä löytyi lopulta elävä mykoplasma. Lääkekokeilut aloitettiin, ja pitkien antibioottikuurien jälkeen potilaat paranivat, ensimmäisinä Nicolsonit itse. He jatkoivat sittemmin tutkimuksia CFS:n, fibromyalgian ja muiden sairauksien parissa, ja näyttää siltä, että monissa kroonisissa sairauksissa mykoplasmalla on osuutensa.Nykyään Nicolsonit johtavat tutkimuslaitosta (The Institute for Molecular Medicine) ja jatkavat tutkimusta ja potilaiden hoitoa. Dr. Garth Nicolson on kirjoittanut yli 500 artikkelia aiheesta.
Mykoplasma
Mykoplasmat luetaan bakteereihin, joista ne ovat kehittyneet. Ne ovat pienimpiä tunnettuja eliöitä, jotka pystyvät itse replikoimaan DNA:nsa. Mykoplasmat elävät solujen sisällä samaan tapaan kuin virukset. Ne löydettiin jo noin sata vuotta sitten, mutta viimeisten 30 vuoden aikana ne ovat muuttuneet entistä vaarallisemmiksi. Niillä on epäilty olevan osuutta mm. reuman, AIDSin, lupuksen ja Alzheimerin syntyyn.
Toisin kuin bakteereilla, mykoplasmoilla ei ole omaa solukalvoa. Ne tunkeutuvat soluihin ja käyttävät niissä olevat ravinteet omaksi hyödykseen. Lopulta, kun solu on kuollut, ne voivat ottaa palasen sen solukalvosta ja ?kääriytyä? siihen. Koska immuunijärjestelmä tunnistaa vieraat solut nimenomaan niiden solukalvosta, se ei voi tunnistaa mykoplasmaa lainkaan eikä niin ollen tuhota sitä. Kun mykoplasma verhoutuu kehon omien solujen kalvoihin, immuunijärjestelmä saattaa ohjautua toimimaan kehon omia soluja vastaan; siitä autoimmuunioireet.
Mykoplasma pystyy tunkeutumaan kaikkiin kudoksiin, ja veren mukana se pääsee joka puolelle kehoa. Se saattaa olla sekä keskus- että ääreishermostossa, siitä neurologiset oireet. Veressä se tunkeutuu valkosoluihin, tuhoaa niistä osan ja omii loput omaan käyttöönsä. Tämä altistaa kehon erilaisille mikrobeille, ja niinpä CFS:ää sairastavien verestä löytyykin esim. herpesviruksia. Siitä voi aiheutua myös se, että flunssa tai jokin muu mikrobiperäinen sairaus ?jää päälle?. Immuunijärjestelmä toimii huonosti tai ?väärin?, mutta se on koko ajan aktiivinen: siitä turvonneet imusolmukkeet. Myös kuumeilut voivat johtua tästä.
Mykoplasma pääsee joka paikkaan kehossa, johon valkosolu pääsee, se läpäisee myös veriaivoesteen ja istukan. Se voi aiheuttaa tulehduksen missä tahansa elimessä, siksi moninaiset oireet.
Mykoplasman todentaminen
Mykoplasmaa ei löydy verestä muuten kuin erikoisella testillä, jonka Nicolsonit ovat kehittäneet. Tulehdusarvot eivät ole korkeat, koska immuunijärjestelmä ei tunnista ?vihollista?. Verestä voi kyllä löytyä kaikenlaista omituista, mutta tavallisissa kokeissa ei yleensä näy mitään hälyttävää. Suomessa tehdään korkeintaan vasta-ainekoe, mutta se on hyvin epätarkka ja karkea koe, jossa mykoplasma näkyy usein vasta vuosien sairastamisen jälkeen, jos silloinkaan.
Mykoplasman löytyminen vaatii PCR-kokeen (polymerase chain reaction), ja testi täytyy tehdä välittömästi veren ottamisen jälkeen, tai veri on heti jäähdytettävä 0 - -4-asteiseksi, muuten mykoplasma ei näy enää parin tunnin päästä edes siinä.
Tartunta
Koska mykoplasma on mikrobi, se myös tarttuu. On kuvauksia epidemioista jo 1980-luvulta. On myös todettu, että jos yksi perheenjäsen sairastuu, muutkin voivat sairastua. Tässä on vielä tutkimuksen paikka, koska voi olla, että joku sairastuu, jotkut, tai kaikki, myös siinä tapauksessa, että saman katon alla elävät ihmiset eivät ole sukua toisilleen. Tässä kumoutuu ns. perinnöllisyys; jonkinlainen geneettinen predispositio voi tietysti olla altistavana tekijänä.
CFS kuitenkin on tarttuvaa. On olemassa lukuisia tapauksia, joissa jopa kotieläin on sairastunut siihen, nimenomaan koirat ja kissat, koska ne ovat niin läheisissä tekemisissä ihmisten kanssa. Oireet ovat silloin samanlaiset, esimerkiksi uupumusta, heikkoutta, karvanlähtöä ja laihtumista, ja hoitokin on sama: makrolidi- tai tetrasykliiniantibiootilla ne myös paranevat. Jopa hevonen on sairastunut! Myös se parani.
Tässä pätevät yleiset säännöt tartuntojen ehkäisystä: jatkuva käsien pesu, varominen samasta lusikasta/lautaselta syömistä jne. Mykoplasma ei ehkä tartu helposti, mutta se on erittäin sitkeähenkinen: se pysyy kuivalla pinnalla, esim. pöydällä, tuntikausia elinkelpoisena ja valmiina tarttumaan seuraavaan käteen.
Hoito
Mykoplasma on vaikea hävitettävä. Sen hoitoon käytetään pitkiä, jopa vuosien pituisia makrolidi- tai tetrasykliinikuureja. Parin kuukauden kuurilla se ei lähde! Myös annostus täytyy olla oikein (Ks. linkit alempana). Hoidossa täytyy myös huomioida kehon vahvistus ja immuunijärjestelmän tukeminen. Pitkät antibioottikuurit ovat keholle kova rasitus, ja esim. hiivasienen vaara on olemassa. Siksi pitäisi kiinnittää erityistä huomiota ruokavalioon; puhdistetut hiilihydraatit pitäisi jättää siksi aikaa kokonaan pois, ehkä myös kaikenlaisen sokerin syönti, siis ei myöskään esim. raakaruokosokeria.
Lisäravinteiden ottaminen on suositeltavaa, koska mykoplasma on parasiittinen, eli se on "syönyt" kehosta kaikki tärkeät ravinteet. Vitamiineista suositellaan erityisesti luonnonmukaisesti valmistettuja ja nestemäisiä (lue: luontaistuotekaupasta), koska ne imeytyvät parhaiten. Vitamiinipillerit apteekista ovat huonompi ratkaisu, silläniiden imeytyminen on hyvin kyseenalainen juttu (Mivitotal on hyväksi koettu). Lisäksi ehkä sinkkiä, ehdottomasti maitohappobakteereja, ja vielä C-vitamiinia.
Mikäli CFS on vaikuttanut naisten hormonitoimintaan voimakkaasti tai käynnistänyt vaihdevuodet, homeopaattisista vaihdevuositipoista voi olla apua. Lisäravinteiden ottamisessa pitää huomioida, ettei niitä saa ottaa yhdessä antibiootin kanssa, ettei sen imeytyminen häiriinny. Väliä pitää olla suuntaan tai toiseen vähintään kolme tuntia.
MYKOPLASMA
Valvojat: Jatta1001, Borrelioosiyhdistys, Bb