Lähettäjä: Soijuv Lähetetty: 26.5.2004 13:16
Immuunijärjestelmä
Vastustuskyky eli immunologinen puolustusjärjestelmä on monimutkainen kokonaisuus. Immuunivasteen perustehtävä on elimistölle vieraiden rakenteiden ja aineiden (pieneliöt, myrkyt) tai omien vieraantuneiden rakenteiden (vaurioituneet kudokset, kasvainsolut) tunnistaminen, pyydystäminen ja tuhoaminen. On arvioitu, että joka sadas kehon solu osallistuu immuunijärjestelmän toimintaan. Immuunisolujen lukumääräksi on arvioitu noin 1 biljoona.
Ravintotekijöiden vaikutus immuunijärjestelmään
Immuunijärjestelmän tehokkaan toiminnan perusedellytyksenä on elimistön ravitsemustasapaino, jolla tarkoitetaan energiaravinteiden, kuitujen sekä elimistölle välttämättömien pienoisravintotekijöiden kuten vitamiinien, hivenaineiden, aminohappojen, rasvahappojen ja muiden ravintotekijöiden tasapainoista ja riittävää saantia.
Ihanteellinen ravintotasapaino on edellytys sille, että elimistö tuottaisi tehokkaasti immuunijärjestelmän soluja ja oikeassa suhteessa vasta-aineita, entsyymejä ja välittäjäaineita. Puutostilan aikana tuotetut vasta-aineproteiinit voivat olla puutteellisia, mikä johtaa poikkeavaan vasta-ainereaktioon. Valkuaisaineiden ja tuma-aineiden (DNA ja RNA) tehokkaan tuotannon edellytys on keskeisten ravintotekijöiden riittävä saanti.
Eri ravintotekijät vaikuttavat monella tavalla immuunijärjestelmän toimintaan. Tietyn ravintotekijän puutos voi muuttaa solujen kykyä tunnistaa vieraita ärsykkeitä. Toiset ravintotekijät vaikuttavat useisiin imukudosjärjestelmän mekanismeihin ja immuunisolujen lisääntymiseen. Fagosytoosin eli solusyöntiin osallistuvien solujen aktiviteetti saattaa muuttua ravintotekijöiden vaikutuksesta. Ravitsemustasapainon häiriöt saattavat haitata myös immuunijärjestelmään kuuluvien solujen yhteistyötä.
Vitamiinien ja hivenaineiden lisäksi immuniteettiin vaikuttaa myös eräät elimistölle tärkeät rasvahapot, joista muodostuvat välittäjäaineet ja paikalliset hormonit säätelevät immuunireaktioita. Myös aminohappojen ja kasvirohtojen tiedetään aktivoivan immuunijärjestelmää.
Keskushermosto
Hermosto ohjaa elimistön toimintaa. Keskushermosto on erittäin monimutkainen järjestelmä. Hermosolut ovat pitkälle erikoistuneita. Hermoston avulla keho reagoi sisäisiin ja ulkoa tuleviin ärsykkeisiin. Se säätelee lihastoimintaa, verenkiertojärjestelmää, lämmönsäätelyä, sisäeritteiden tuotantoa, elimistön suoja- ja puolustusjärjestelmiä ym. Ihmisillä ja muilla nisäkkäillä hermoärsykkeiden siirtyminen tapahtuu kemiallisesti hermosoluissa muodostuvien tai sinne kulkeutuvien välittäjäaineiden reaktioina. Hermosolujen kalvostot eli membraanit säätelevät välittäjäaineiden kulkeutumista. Tällä hetkellä tunnetaan jo noin 200 hermoärsykkeen välittämiseen osallistuvaa pienoiravintotekijää tai yhdistettä, neurotransmitteriä.
Aivojen, selkäytimen ja ääreishermojen osuus elimistön painosta on vain noin 3-4 %, mutta verenkierrosta peräti 15 % ohjautuu aivoihin. Hermosto kuluttaa noin 20 % käyttämästämme happienergiasta. Nämä luvut antavat meille jonkinlaisen käsityksen aivoissamme tapahtuvasta aktiivisesta monimutkaisesta aineenvaihdunnasta.
Soluvaurioiden oireet
Ne ovat erilaisia yleisoireita ja neuropsyykkisiä oireita, kuten väsymystä, mielialan muutoksia, ärtyisyyttä, erilaisia tuntemuksia, masennusta, innottomuutta, muistihäiriöitä jne. Entinen iloinen, onnellinen ja vapaa henkilö muuttuukin varautuneeksi, ärtyisäksi, pessimistiseksi ja elinvoimattomaksi. Jos elimistön antioksidanttisuojaus on riittämätön, jatkuva hapetusstressi ja muu stressi käynnistää ja ylläpitää elimistössä soluvaurioiden ja tulehdusten eteneviä ketjureaktioita. Sen johdosta ihmisten kokemat erilaiset yleisoireet tulevat entistä useammin ja muuttuvat pitkäaikaisiksi ja vaikeammiksi. Oireiden ja toimintahäiriöiden määrä lisääntyy toisinaan niin hitaasti, että asianomainen ihminen itse ei huomaa muuttuneensa. He eivät tunne olevansa sairaita. Silti perhe ja ystäväpiiri on saattanut olla pitkään huolestuneita asianomaisen voinnista.
Vasta myöhäisvaiheessa vuosien ja vuosikymmenien jälkeen tautiprosessi on niin pitkällä, että varsinaiset rappeutumissairaudet on diagnostisoitavissa.
http://www.antioxidant.fi/a_hoidon_taustaa.html
VIELÄ IMMUUNIJÄRJESTELMÄSTÄ
Valvojat: Jatta1001, Borrelioosiyhdistys, Bb
Lähettäjä: Soijuv Lähetetty: 26.5.2004 10:49
Useissa tutkimuksissa ja hoidoissa huomion kohteena on elimistön oma immuunijärjestelmä. Siksi asiasta on jokaisen hyvä tietää perusasiat. Seuraavassa lyhyt kurssi immuunijärjestelmästä ja siihen osallistuvista soluista.
Immuunijärjestelmä
Immuunijärjestelmällä tarkoitetaan monimutkaista puolustusjärjestelmää, jonka tarkoitus on suojata ihmistä torjumalla elimistöön tunkeutuneet taudinaiheuttajat. Puolustautuminen alkaa jo iholla ja limakalvoilla, joille taudinaiheuttajan tie useimmiten päättyykin.
Verenkierrossa ja kudoksissamme puolustukseen osallistuu useita erilaisia soluja, joista tärkeimpiä ovat valkosolut eli leukosyytit. Valkosoluja on kolme alaryhmää: syöjäsolut eli fagosyytit, imusolut eli lymfosyytit sekä tulehdusreaktioita vahvistavat solut.
Fagosyytit ?syövät? taudinaiheuttajia. Fagosyyteistä merkittävimpiä ovat neutrofiilit ja makrofaagit. Neutrofiilien määrää pystytään nykyään tarvittaessa lisäämään kasvutekijöiden, kuten Neupogen-pistosten, avulla. Makrofaagit muodostuvat monosyytti-nimisistä verisoluista ja asettuvat kudoksiin eri puolille elimistöä. Ne ovat erikoistuneet tuhoamaan taudinaiheuttajia, jotka ovat solujen sisällä.
Lymfosyytit eli imusolut jaetaan kahteen päätyyppiin: B- ja T-solut.
B-solut tuottavat vasta-aineita taudinaiheuttajaa vastaan. Kukin B-solu ohjelmoituu tuottamaan vasta-aineita vain yhdenlaista taudinaiheuttajaa eli antigeeniä vastaan. Osa B-soluista kehittyy ns. muistisoluiksi, jotka muistavat oman antigeeninsä. Ne voivat elää vuosikausia. Kun B-muistisolu törmää omaan antigeeniinsä, se alkaa jakautua ja tuottaa vasta-aineita tätä antigeeniä vastaan.
Tehokas vasta-ainetuotanto voi pysäyttää taudin puhkeamisen. Tästä syystä esimerkiksi sikotauti sairastetaan vain kerran. Myöhemmin ilmaantuvat sikotautivirukset elimistö pystyy torjumaan, ennen kuin ne aiheuttavat oireita. Kaikkien tautien kohdalla puolustus ei kuitenkaan ole yhtä tehokas. Siksi voimme sairastua moniin tauteihin useita kertoja.
T-solut auttavat tuhoamaan solujemme sisällä eläviä taudinaiheuttajia. Lisäksi ne säätelevät puolustuskeinoja, joita elimistö ryhtyy käyttämään taudinaiheuttajan torjumiseksi. Myös T-solut jaetaan alaluokkiin. Tärkeimpiä alaryhmiä ovat CD4- ja CD8-lymfosyytit.
CD4-solut tunnistavat keholle vieraita aineita ja auttavat tuhoamaan taudinaiheuttajia solujen sisällä, esimerkiksi tuberkuloosibakteereja.
CD8-soluja kutsutaan myös sytotoksisiksi tai suppressori-soluiksi. Ne tuhoavat taudinaiheuttajien tartuttamia soluja.
Myös jokainen T-solu on ohjelmoitunut taistelemaan vain yhdenlaista kohdetta vastaan. Aktiivisen toiminnan jälkeen osa T-soluista jää pitkäikäisiksi muistisoluiksi. Ne tunnistavat tarvittaessa oman antigeeninsä ja niiden toiminta käynnistyy nopeasti uudelleen.
http://www.positiiviset.fi/osa5/osa5_im ... stelma.htm
Useissa tutkimuksissa ja hoidoissa huomion kohteena on elimistön oma immuunijärjestelmä. Siksi asiasta on jokaisen hyvä tietää perusasiat. Seuraavassa lyhyt kurssi immuunijärjestelmästä ja siihen osallistuvista soluista.
Immuunijärjestelmä
Immuunijärjestelmällä tarkoitetaan monimutkaista puolustusjärjestelmää, jonka tarkoitus on suojata ihmistä torjumalla elimistöön tunkeutuneet taudinaiheuttajat. Puolustautuminen alkaa jo iholla ja limakalvoilla, joille taudinaiheuttajan tie useimmiten päättyykin.
Verenkierrossa ja kudoksissamme puolustukseen osallistuu useita erilaisia soluja, joista tärkeimpiä ovat valkosolut eli leukosyytit. Valkosoluja on kolme alaryhmää: syöjäsolut eli fagosyytit, imusolut eli lymfosyytit sekä tulehdusreaktioita vahvistavat solut.
Fagosyytit ?syövät? taudinaiheuttajia. Fagosyyteistä merkittävimpiä ovat neutrofiilit ja makrofaagit. Neutrofiilien määrää pystytään nykyään tarvittaessa lisäämään kasvutekijöiden, kuten Neupogen-pistosten, avulla. Makrofaagit muodostuvat monosyytti-nimisistä verisoluista ja asettuvat kudoksiin eri puolille elimistöä. Ne ovat erikoistuneet tuhoamaan taudinaiheuttajia, jotka ovat solujen sisällä.
Lymfosyytit eli imusolut jaetaan kahteen päätyyppiin: B- ja T-solut.
B-solut tuottavat vasta-aineita taudinaiheuttajaa vastaan. Kukin B-solu ohjelmoituu tuottamaan vasta-aineita vain yhdenlaista taudinaiheuttajaa eli antigeeniä vastaan. Osa B-soluista kehittyy ns. muistisoluiksi, jotka muistavat oman antigeeninsä. Ne voivat elää vuosikausia. Kun B-muistisolu törmää omaan antigeeniinsä, se alkaa jakautua ja tuottaa vasta-aineita tätä antigeeniä vastaan.
Tehokas vasta-ainetuotanto voi pysäyttää taudin puhkeamisen. Tästä syystä esimerkiksi sikotauti sairastetaan vain kerran. Myöhemmin ilmaantuvat sikotautivirukset elimistö pystyy torjumaan, ennen kuin ne aiheuttavat oireita. Kaikkien tautien kohdalla puolustus ei kuitenkaan ole yhtä tehokas. Siksi voimme sairastua moniin tauteihin useita kertoja.
T-solut auttavat tuhoamaan solujemme sisällä eläviä taudinaiheuttajia. Lisäksi ne säätelevät puolustuskeinoja, joita elimistö ryhtyy käyttämään taudinaiheuttajan torjumiseksi. Myös T-solut jaetaan alaluokkiin. Tärkeimpiä alaryhmiä ovat CD4- ja CD8-lymfosyytit.
CD4-solut tunnistavat keholle vieraita aineita ja auttavat tuhoamaan taudinaiheuttajia solujen sisällä, esimerkiksi tuberkuloosibakteereja.
CD8-soluja kutsutaan myös sytotoksisiksi tai suppressori-soluiksi. Ne tuhoavat taudinaiheuttajien tartuttamia soluja.
Myös jokainen T-solu on ohjelmoitunut taistelemaan vain yhdenlaista kohdetta vastaan. Aktiivisen toiminnan jälkeen osa T-soluista jää pitkäikäisiksi muistisoluiksi. Ne tunnistavat tarvittaessa oman antigeeninsä ja niiden toiminta käynnistyy nopeasti uudelleen.
http://www.positiiviset.fi/osa5/osa5_im ... stelma.htm