Testit voivat olla negatiiviset myös taudin myöhäisvaiheessa

[soijuv]

"Vasta-aineet voivat jäädä kehittymättä myös myöhäisborrelioosissa, ja taudilla on taipumus olla sitä vaikeampi mitä heikompi immuunivaste on. Jos diagnoosi perustuu pelkkään serologiaan, voivat juuri eniten hoitoa tarvitsisivat potilaat jäädä hoidotta.

Kansanterveyslehti

Lymen borrelioosia esiintyy kaikkialla Suomessa. Suomalaiset punkit kantavat saman verran borreliaa kuin muuallakin maailmassa. Punkeista löytyy kaikkia kolmea tunnettua Lymen borrelioosia aiheuttavaa borrelialajia. Punkkien määrä ja borreliakantajuuden aste vaihtelevat suuresti läheistenkin paikkojen kesken. Seronegatiivisuutta voi esiintyä myös myöhäisborrelioosissa.

Serologisesti varmistettuja borreliooseja oli Orionin raportin mukaan viime vuonna 448 (440 vuonna 1992). Nämä olivat pääasiassa taudin myöhäismuotoja. Varhaismuotoja ja oireettomia infektioita oli varmasti moninkertainen määrä. Borrelioosi on otettava huomioon kaikkialla Suomessa tautiin sopiviin oireisiin syitä etsittäessä. Paikallisia tartuntoja on todettu eteläisessä Suomessa Vaasan ja Joensuun korkeudelle saakka. Punkkialueen ulkopuolella asuvat ihmiset voivat saada tartunnan matkaltaan. Borrelioosi on yleinen Etelä-Ruotsissa, Baltiassa, Venäjällä, Keski-Euroopassa ja Amerikassa erityisesti itärannikolla. Tautia esiintyy myös Aasiassa ja Afrikassa.
Puutiaispunkki levittää

Puutiaispunkki (Ixodes ricinus) on borrelioosin tärkein tartunnanlevittäjä Suomessa. Se kykenee liikkumaan vielä viiden asteen lämpötilassa. Saaristossa sen aktiivinen kausi ulottuu huhtikuusta marraskuuhun. Myös paarma voi toimia tartunnanlevittäjänä, mutta sen merkitys on vähäinen. Ahvenanmaalta, muualta saaristosta ja Itä-Suomesta kerättyjen punkkien borreliakantajuus vaihtelee hyvin suuresti lähekkäistenkin paikkojen kesken. Korkeimmillaan kantajuus on 50 prosenttia, matalimmillaan vain muutama prosentti. Täysin borrelioista vapaita punkkipopulaatioita ei ole löytynyt.

toisen palstan alkuun


Lajispesifisellä PCR-tekniikalla on tähän mennessä tyypitetty viitisenkymmentä punkeista eristettyä borreliakantaa. Näistä 60 prosenttia kuului lajiin B. garinii, 30 prosenttia lajiin VS 461 (ehdotettu lajinimeä B. afzelii) ja 10 prosenttia lajiin B. burgdorferi sensu stricto (valtalaji Amerikassa). Suomessa esiintyy näin kaikkia kolmea tunnettua Lymen borrelioosia aiheuttavaa lajia, amerikkalaista lajia kuitenkin vähiten.
Serologia kulmakivenä

Lymen borrelioosin diagnoosi on kliininen, jota laboratoriotutkimukset tukevat. Serologia on edelleenkin borrelioosin laboratoriodiagnostiikan kulmakivi. Siinä ei kuitenkaan saisi rajoittua vain yhden menetelmän käyttöön. Flagelliinia käyttävät menetelmät ovat kaupallisista testeistä luotettavimpia. Varhaisborrelioosi on diagnostinen ongelma, johon uudet antigeenit eivät ole tuoneet ratkaisua. Vasta-aineet voivat jäädä kehittymättä myös myöhäisborrelioosissa, ja taudilla on taipumus olla sitä vaikeampi mitä heikompi immuunivaste on. Jos diagnoosi perustuu pelkkään serologiaan, voivat juuri eniten hoitoa tarvitsisivat potilaat jäädä hoidotta. PCR-tekniikasta on tullut arvokas lisä borrelioosin diagnostiikkaan. Seerumi ja plasma ovat osoittautuneet hyviksi näytteíksi PCR-tekniikkaa varten. Viljelynäytteitä kannattaa ottaa, jos tutkiva laboratorio on lähellä.

Borreliaviljelyä ja borrelian DNA:n osoittamista PCR-tekniikalla tekee toistaiseksi maksullisena palveluna vain KTL:n Turun osasto. Borreliavasta-aineita määritetään Helsingin yliopiston sero-bakteriologian laitoksessa, Turun yliopiston lääketieteellisen mikrobiologian laitoksessa, Tampereen yliopistollisen sairaalan kliinisen mikrobiologian laboratoriossa ja eräissä suurissa yksityislaboratorioissa.

Matti Viljanen, KTL

http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisu ... ko_maassa/