Lähettäjä: Soijuv Lähetetty: 22.11.2006 14:45
Mediuutisten artikkeli http://www.mediuutiset.fi/doc.te?f_id=1 ... u-22112006
Ei vapautta ilman vastuuta
[Mari Heikkilä 22.11.2006, 14:20]
Yhteiskunta on out, yksilöllisyys in. Sitran eilen ilmestyneen "Yksilön ääni - Hyvinvointivaltio yhteisöjen ajalla" -raportin mukaan suomalaisten yksilöistyminen on ydinilmiö, jonka yhteiskunnallisia seurauksia ei ole vielä sisäistetty.
Raportin mukaan yksilöityminen voi johtaa yksityisen ja yhteisen hyvän väliseen ristiriitaan. Enää ei haluta yhteiskunnan holhousta ja valistusta. Tupakka tappaa, mutta tupakointi on yksilön oma päätös.
Yksilöllisyyden ylistys näkyy myös terveydenhuollossa, jossa halutaan siirtää yhä enemmän vastuuta potilaalle. Tämän tulee itse hallita elintapojaan, huolehtia lääkehoidosta, tulosten seurannasta ja hakeutua ajoissa hoitoon.
Muun muassa Sitran yliasiamies Esko Aho on herätellyt keskustelua, pitäisikö huonoista elintavoista rangaista ja panna potilas maksamaan itse aiheuttamansa sairaudet.
Vaarana yksilöllisyyden korostamisessa on, että se johtaa yhteiskunnan jakautumiseen yhä räikeämmin kahtia: menestyjiin ja luusereihin.
Toiset ottavat vastuun elämästään, toiset eivät siihen kykene. Kärjistettynä: osa ihmisistä kouluttautuu, syö kasviksia, ottaa selvää tautiriskeistä, juo terveysjuomia, harrastaa liikuntaa, pääsee hyvään ammattiin ja rikastuu. Samoilla ihmisillä on myös vahvat sosiaaliset verkostot, jotka Sitran raportin mukaan ovat olennaisen tärkeitä uudessa hyvinvointivaltiossa.
Samaan aikaan osa kansalaisista syö mitä halvimmalla saa, kiertää terveystarkastukset kaukaa eikä huolestu oman osaamispääomansa kurssikehityksestä.
Suomen terveydenhuollon kustannukset ovat Stakesin tänään julkistetun tutkimuksen mukaan kohtuulliset.
Väestö kuitenkin ikääntyy, ja kulut kasvavat tulevaisuudessa väistämättä. Tähänkin kuitenkin voi yksilö vaikuttaa. Stakes arvioi, että teknologian kehittyminen, työvoimakustannusten kasvu sekä palvelujärjestelmässä tai ihmisten käyttäytymisessä tapahtuvat muutokset voivat vaikuttaa terveydenhuollon kustannusten muuttumiseen jopa ikärakenteen muutosta enemmän.
Yksilöllisyys on voimavara, mikäli yksilöt pyrkivät edistämään terveyttään. Kustannukset vähenevät, kun ihmiset liikkuvat ja syövät terveellisesti.
Vaarana on, että yksilöllisyys korostuu myös siten, ettei yhteiskunnan haluta puuttuvan epäterveellisiin elintapoihin. Lääkäri ei enää uskalla kehottaa potilastaan laihduttamaan, vähentämään alkoholin käyttöään tai lopettamaan tupakointia. Terveysvalistus kun olisi loukkaus potilassubjektia kohtaan.
Lisää aiheesta
Suomessa on pienet terveysmenot
YKSILÖLLISYYS TERVEYDENHUOLLOSSA
Valvojat: Jatta1001, Borrelioosiyhdistys, Bb
Lähettäjä: Soijuv Lähetetty: 4.12.2006 18:34
Näin yksilöllisyys toteutuu käytännössä Markku Myllykankaan (Kuopio) sanomana - tai sitten ei?
http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts= ... :0:0:0:0:0:
"Turhan vapaasti on saanut tähän asti toimia"
Sosiaali- ja terveysministeriö aikoo panna puoskaroinnin kuriin lailla
PAULA KANGASNIEMI
Sosiaali- ja terveysministeriön terveysosasto selvittää, pitäisikö osa vaihtoehtohoidoista rajata vain terveydenhuollon ammattihenkilöiden tehtäväksi.
- Turhan vapaasti on saanut tähän asti toimia, hallitusneuvos Pekka Järvinen sanoo.
Myös ylijohtaja Kimmo Leppo myöntää, että harmaita alueita on ja valvonnan tarpeista keskustellaan.
Turussa tuomittiin viime vuonna terapeutti, joka oli syyllistynyt hypnoosissa olleen potilaan raiskaukseen. Helsingissä itseoppineen kiropraktikon potilas halvaantui virheellisen hoidon tuloksena.
Paineita lakiehdotuksen valmisteluun on tullut sekä kuluttajien että ammatinharjoittajien puolelta. Lakiehdotus on Järvisen mukaan ajankohtainen aikaisintaan ensi kesänä, joten asia jää seuraavalle hallitukselle.
Valvonta puutteellista
- Kyse on lähinnä kuluttajien oikeusturvasta, Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (TEO) ylijohtaja Jukka Männistö kertoo.
Esille on tullut tapauksia, joissa asiakkaalle on koitunut terveydellisiä ongelmia.
- Ääritapauksina tarjolla on kaikenlaisia tulella ja hiilillä parantajia, joiden palveluja Kuluttajavirasto valvoo, mutta ei TEO.
Nykyisin kiropraktikko ja koulutettu kiropraktikko voivat toimia samoilla markkinoilla, mutta TEO valvoo vain jälkimmäisen, nimikesuojatun toimintaa.
- Henkilö joka tarjoaa palveluja pelkällä ammattinimikkeellä kiropraktikko, ei välttämättä ole terveydenhuollon ammattihenkilö lainkaan.
Männistön mielestä asiakokonaisuutta voi lähestyä eri tavoin.
- On keskusteltu, pitäisikö vaihtoehtohoitomuotoja antavat ei-terveydenhuollon ammattihenkilöt rekisteröidä.
TEO ei rekisteröinnistä innostu, koska valvontaresursseja on vähän ja valintakriteerejä on vaikea määritellä.
- Lisäksi on mietitty, onko potilasryhmiä, joiden hoito pitäisi rajata vain terveydenhuollon ammattihenkilöiden vastuulle.
Esimerkeiksi on otettu muun muassa vajaavaltaiset, parantumattomasti syöpäsairaat ja lap-set.
Keskusteltu on myös yksittäisen hoitomuodon, kuten hypnoosin rajaamisesta Ruotsin mallin mukaan vain terveydenhuollon ammattilaisille.
Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä (kesk) kieltäytyy kommentoimasta keskeneräistä asiaa.
Lääkärikunta jakautunut
Vaihtoehtohoidot jakavat mielipiteitä jopa lääkärikunnan sisällä. Turkulainen lääkäri, biologi ja homeopaatti Liisa Sulkakoski pitää niitä lääketiedettä täydentävinä.
- Ei lääketieteessäkään tiedetä kaikkia vaikutusmekanismeja eikä miten ihminen itse asiassa ihmisenä toimii, Sulkakoski huomauttaa.
Hänen mielestään ihmisellä täytyy olla vapaus valita hoitotapansa ja -muotonsa. Sulkakoski kuitenkin katsoo, että hoidon antajalla pitää perustutkinnosta riippumatta olla vähintään perushoitajan tiedot.
Toista laitaa edustaa terveyssosiologian dosentti Markku Myllykangas Kuopion yliopistosta.
- Homeopatia on täysin tieteen vastainen, hän sanoo.
Myllykankaasta on väärin, että esimerkiksi Tammisaaren sairaalassa annetaan uskomuslääkintää verorahoilla, ja Kela joutuu muuallakin korvaamaan lääkärikäyntejä, joissa potilasta on hoidettu muilla kuin lääketieteen keinoilla.
- Uskomuslääkintään hurahtaneelta lääkäriltä pitäisi viedä lääkärinoikeudet ainakin määräajaksi, Myllykangas vaatii.
Lääkelaitoksen ylilääkärin Veijo Saanon mukaan ei ole osoitettu yhtään sairautta, johon homeopatia tehoaisi sen paremmin kuin lumelääkekään. Suoria haittavaikutuksiakaan ei ole kuitenkaan todettu.
- Uskomushoidon kirjo on villiä, ja hoitojen tehosta tai turvallisuudesta ei ole luotettavaa näyttöä, hän summaa.
Jokainen markkinoilla oleva ja niille pyrkivä vaihtoehtohoito pitäisi hänestä tutkia lääkkeiden tavoin.
Julkaistu 4.12.2006 1:30:44
Näin yksilöllisyys toteutuu käytännössä Markku Myllykankaan (Kuopio) sanomana - tai sitten ei?
http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts= ... :0:0:0:0:0:
"Turhan vapaasti on saanut tähän asti toimia"
Sosiaali- ja terveysministeriö aikoo panna puoskaroinnin kuriin lailla
PAULA KANGASNIEMI
Sosiaali- ja terveysministeriön terveysosasto selvittää, pitäisikö osa vaihtoehtohoidoista rajata vain terveydenhuollon ammattihenkilöiden tehtäväksi.
- Turhan vapaasti on saanut tähän asti toimia, hallitusneuvos Pekka Järvinen sanoo.
Myös ylijohtaja Kimmo Leppo myöntää, että harmaita alueita on ja valvonnan tarpeista keskustellaan.
Turussa tuomittiin viime vuonna terapeutti, joka oli syyllistynyt hypnoosissa olleen potilaan raiskaukseen. Helsingissä itseoppineen kiropraktikon potilas halvaantui virheellisen hoidon tuloksena.
Paineita lakiehdotuksen valmisteluun on tullut sekä kuluttajien että ammatinharjoittajien puolelta. Lakiehdotus on Järvisen mukaan ajankohtainen aikaisintaan ensi kesänä, joten asia jää seuraavalle hallitukselle.
Valvonta puutteellista
- Kyse on lähinnä kuluttajien oikeusturvasta, Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (TEO) ylijohtaja Jukka Männistö kertoo.
Esille on tullut tapauksia, joissa asiakkaalle on koitunut terveydellisiä ongelmia.
- Ääritapauksina tarjolla on kaikenlaisia tulella ja hiilillä parantajia, joiden palveluja Kuluttajavirasto valvoo, mutta ei TEO.
Nykyisin kiropraktikko ja koulutettu kiropraktikko voivat toimia samoilla markkinoilla, mutta TEO valvoo vain jälkimmäisen, nimikesuojatun toimintaa.
- Henkilö joka tarjoaa palveluja pelkällä ammattinimikkeellä kiropraktikko, ei välttämättä ole terveydenhuollon ammattihenkilö lainkaan.
Männistön mielestä asiakokonaisuutta voi lähestyä eri tavoin.
- On keskusteltu, pitäisikö vaihtoehtohoitomuotoja antavat ei-terveydenhuollon ammattihenkilöt rekisteröidä.
TEO ei rekisteröinnistä innostu, koska valvontaresursseja on vähän ja valintakriteerejä on vaikea määritellä.
- Lisäksi on mietitty, onko potilasryhmiä, joiden hoito pitäisi rajata vain terveydenhuollon ammattihenkilöiden vastuulle.
Esimerkeiksi on otettu muun muassa vajaavaltaiset, parantumattomasti syöpäsairaat ja lap-set.
Keskusteltu on myös yksittäisen hoitomuodon, kuten hypnoosin rajaamisesta Ruotsin mallin mukaan vain terveydenhuollon ammattilaisille.
Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä (kesk) kieltäytyy kommentoimasta keskeneräistä asiaa.
Lääkärikunta jakautunut
Vaihtoehtohoidot jakavat mielipiteitä jopa lääkärikunnan sisällä. Turkulainen lääkäri, biologi ja homeopaatti Liisa Sulkakoski pitää niitä lääketiedettä täydentävinä.
- Ei lääketieteessäkään tiedetä kaikkia vaikutusmekanismeja eikä miten ihminen itse asiassa ihmisenä toimii, Sulkakoski huomauttaa.
Hänen mielestään ihmisellä täytyy olla vapaus valita hoitotapansa ja -muotonsa. Sulkakoski kuitenkin katsoo, että hoidon antajalla pitää perustutkinnosta riippumatta olla vähintään perushoitajan tiedot.
Toista laitaa edustaa terveyssosiologian dosentti Markku Myllykangas Kuopion yliopistosta.
- Homeopatia on täysin tieteen vastainen, hän sanoo.
Myllykankaasta on väärin, että esimerkiksi Tammisaaren sairaalassa annetaan uskomuslääkintää verorahoilla, ja Kela joutuu muuallakin korvaamaan lääkärikäyntejä, joissa potilasta on hoidettu muilla kuin lääketieteen keinoilla.
- Uskomuslääkintään hurahtaneelta lääkäriltä pitäisi viedä lääkärinoikeudet ainakin määräajaksi, Myllykangas vaatii.
Lääkelaitoksen ylilääkärin Veijo Saanon mukaan ei ole osoitettu yhtään sairautta, johon homeopatia tehoaisi sen paremmin kuin lumelääkekään. Suoria haittavaikutuksiakaan ei ole kuitenkaan todettu.
- Uskomushoidon kirjo on villiä, ja hoitojen tehosta tai turvallisuudesta ei ole luotettavaa näyttöä, hän summaa.
Jokainen markkinoilla oleva ja niille pyrkivä vaihtoehtohoito pitäisi hänestä tutkia lääkkeiden tavoin.
Julkaistu 4.12.2006 1:30:44
Lähettäjä: Sailairina Lähetetty: 5.12.2006 8:58
Luin tätä samaista artikkelia eilen aamulla niin, että olin tukehtua aamiaiseeni. Henkilökohtaisena mielipiteenäni: typerää. En kertakaikkiaan ymmärrä Markku Myllykankaan näkemystä, sillä lääkkeet ja lääkäreiden toiminta taitaa aiheuttaa enemmän harmia ja kuolemia kuin yksikään vaihtoehtoinen hoitomuoto. Henkilökohtaisesti olen saanut vaihtoehtoisista hoidoista paljon enemmän apua ja hyötyä kuin konsanaan lääkkeistä ja lääkäreiltä. Itseasiassa omakohtaisesti olen kokenut etteivät lääkärit itseasiassa ole kovinkaan olleet kiinnostuneita oireistani, niiden syiden selvittämisestä taikka hoidoista ellei tauti hoidu yhdellä reseptin kirjoittamisella.
En ymmärrä Myllykankaan tapaisten lääkäreiden suhtautumista. Eikös lääkäreiden ensisijainen tehtävä ole auttaa ihmisiä parantumaan eikä olla esteenä. Monet vaihtoehtoiset hoidot ja lääkitykset ovat ikivanhoja ja hyväksi koettuja. Nykyaikainen lääketiede lienee paljon uudempi juttu, silti heillä on kanttia tuomita ja arvostella. Hyi, hyi. Kyllä vaihtoehtoisten hoitomuotojen, ravitsemuksen ja lääketieteen tulisi kyetä kulkemaan rintarinnan toisensa huomioonottaen ja kunnioittaen. Minusta tuntuu, että Myllykangas ja muut vastaavat taitavat tietämyksen sijaan perustaa näkemyksensä pelkkään ennakkoluuloisuuteen ja "musta-tuntuu-mielipiteisiin" tiedon, taidon ja kokemuksen sijaan.
Luin tätä samaista artikkelia eilen aamulla niin, että olin tukehtua aamiaiseeni. Henkilökohtaisena mielipiteenäni: typerää. En kertakaikkiaan ymmärrä Markku Myllykankaan näkemystä, sillä lääkkeet ja lääkäreiden toiminta taitaa aiheuttaa enemmän harmia ja kuolemia kuin yksikään vaihtoehtoinen hoitomuoto. Henkilökohtaisesti olen saanut vaihtoehtoisista hoidoista paljon enemmän apua ja hyötyä kuin konsanaan lääkkeistä ja lääkäreiltä. Itseasiassa omakohtaisesti olen kokenut etteivät lääkärit itseasiassa ole kovinkaan olleet kiinnostuneita oireistani, niiden syiden selvittämisestä taikka hoidoista ellei tauti hoidu yhdellä reseptin kirjoittamisella.
En ymmärrä Myllykankaan tapaisten lääkäreiden suhtautumista. Eikös lääkäreiden ensisijainen tehtävä ole auttaa ihmisiä parantumaan eikä olla esteenä. Monet vaihtoehtoiset hoidot ja lääkitykset ovat ikivanhoja ja hyväksi koettuja. Nykyaikainen lääketiede lienee paljon uudempi juttu, silti heillä on kanttia tuomita ja arvostella. Hyi, hyi. Kyllä vaihtoehtoisten hoitomuotojen, ravitsemuksen ja lääketieteen tulisi kyetä kulkemaan rintarinnan toisensa huomioonottaen ja kunnioittaen. Minusta tuntuu, että Myllykangas ja muut vastaavat taitavat tietämyksen sijaan perustaa näkemyksensä pelkkään ennakkoluuloisuuteen ja "musta-tuntuu-mielipiteisiin" tiedon, taidon ja kokemuksen sijaan.
Lähettäjä: Soijuv Lähetetty: 6.12.2006 14:49
Muutama vuosi sitten pari Kuopion lääkäriä toi julkisuuteen henkilökohtaisen näkemyksensä terveyden ylläpitämiseen ja sairauksien hoitoon sopivista menetelmistä. He antoivat kaikille muille paitsi "lääketieteellisille" hoidoille nimeksi "uskomushoidot". Valitettavasti tietyt tahot ottivat käsitteen mielihyvin käyttöönsä. Tällaisen nimittelyn tarkoituksena on antaa ihmisille kuva, että mikään muu kuin lääketeollisuuden kehittämä keinotekoinen valmiste, ei ole soveliasta eikä tuloksia tuottavaa terveydenhoitoa.
Jos heidän nimittämistään "uskomushoidoista" on ollut käyttäjien kokemusten mukaan hyötyä tai jopa parantava vaikutus, on se kyseisten Kuopion lääkäreiden mukaan todennäköisesti perustunut "uskomukseen". Ihminen ei ole tullut kuntoon, vaikka hän itse niin väittääkin ja kykenee esim. palaamaan töihin jne. Mikäli ihminen kaikesta huolimatta on tullut kuntoon, on paraneminen tapahtunut "placebo"- vaikutuksen vuoksi eikä asialle ole ?lääketieteellistä? selitystä. Mikäli asialle siis ei ole ?lääketieteellistä? selitystä, eikä paraneminen ole tapahtunut lääketeollisuuden tuotteilla, leikkauksilla tms., paranemista ei kyseistä ajattelumallia harrastavien mielestä ole tapahtunut ja vaikka olisikin tapahtunut, on paraneminen ?uskomusta?.
Uskomus/Placebo-vaikutus on myös "lääketieteessä" tuttu käsite. Lääketutkimukset tehdään useimmiten antamalla puolelle tutkimusryhmään kuuluvista lääkettä, joka sisältää vaikuttavaa ainetta ja puolelle "kalkkitabletti", joka ei sisällä vaikuttavaa ainetta lainkaan. Lähes poikkeuksetta osa placebo ? pillereitä tms. saaneista kokee saaneensa apua vaivoihinsa. Heidät on siis parantanut "usko" lääkkeen kaikkivoipaisuuteen eikä lääkkeen kemiallinen vaikutus elimistöön.
?Uskomushoito? -käsitettä viljelevien käsityskyky sulkee kokonaan pois eri ?ei-lääketietellisiä? hoitoja käyttävien henkilöiden, lääkäreiden ja klinikoiden käytännön kokemukset eri puolilta maailmaa. Heidän käsityskykynsä ulkopuolella ovat kaikki muut todisteet, paitsi tieteellisin menetelmin saadut tutkimustulokset. Näistäkään tutkimustuloksista ei tosin useinkaan välitetä, kuten Borrelioosia koskevien tutkimusten kohdalla on toistuvasti todettu.
Kyseistä ajattelumallia edustavat henkilöt eivät liioin vaivaudu tutustumaan tuhansiin tutkimuksiin sekä käytännön kokemuksiin joita useimmista luontaishoidoista on nykyään saatavissa. He esittelevät mieluummin kapeaa ajattelumallia edustavia ?musta-tuntuu? ajatuksiaan kuin tutustuisivat vakavissaan eri sairauksia sairastavien elämään. Millä keinoilla ihmiset todellisuudessa selviävät erityisesti kroonisista sairauksista, joihin ?lääketieteellä? on liian usein tarjota vain sopeutumisvalmennuskursseja ja oireita lievittäviä lääkkeitä?
Tilanteen tekee lähes koomiseksi se tosiasia, että ihmiset ovat kautta ihmiskunnan historian, tuhansia vuosia ennen nykyisen ?länsimaisen lääketieteen ja lääketeollisuuden? syntyä, hoitaneet itseään enemmän tai välillä vähemmän menestyksekkäästi erilaisilla ?uskomushoidoilla?. Samanlaisia enemmän tai vähemmän menestyneitä hoitotuloksia saadaan myös nykyisillä ?lääketieteellisillä? hoidoilla kuten esimerkiksi vuosittain tapahtuvat tuhannet lääkkeiden aiheuttamat kuolemantapaukset osoittavat. Läpi koko elämänsä ihmisen on otettava vastuu itsestään ja päättää omista asioistaan, myös omaa terveyttään koskevista asioista. Missä vaiheessa päätäntävalta yksilöiden terveyttä koskevista päätöksistä on annettu yksinomaan lääkäreille? Laki ?Potilaan oikeuksista ja päätöksentekoon osallistumisesta? takaa päätöksenteon säilyvän ihmisellä itsellään, vaikka se ei välttämättä käytännössä aina toteudukaan.
Useimmissa kroonisissa sairauksissa lääketieteen vaihtoehdot ovat rajoitetut. Pitäisikö sairaiden tyytyä asiantilaan ja olla tekemättä mitään? Pitäisikö kerran toisensa jälkeen ?kääntyä lääkärin puoleen?, käydä uusimassa reseptejä ja kuuntelemassa, että mitään muuta ei ole tehtävissä? Tänä päivänä ?lääketieteellinen tieto? ei ole enää pienen asiaan perehtyneen ihmisryhmän yksityisasia. Nyt kuka tahansa voi käydä lukemassa lääketieteellisiä ja mitä tahansa tutkimuksia vapaasti kotonaan. Ihmiset tekevät yhä useammin itsenäisesti päätöksiä siitä mikä heidän kohdallaan on parhaaksi. Myös ?lääketieteellinen?, tutkittu tieto on rajallista ja jatkuvasti muuttuvaa. Tietoa sairauksista ja niiden hoitomahdollisuuksista, muistakin kuin ?koululääketieteen? tulee joka päivä lisää. Oudoksi voi katsoa linnoittautumisen ?lääketieteen oikeassa olemisen? torniin ja jättää huomioimatta kaiken muun hoitotodellisuuden ympärillään.
Yleisesti ajatellaan, että akateeminen koulutus antaa ajatteluvälineet laaja-alaiseen, monipuoliseen, elämän eri ilmiöiden tarkasteluun. M. Myllykankaan edustamista ajattelumalleista voi vain todeta, ?surullista luettavaa?. Surullista tällaisissa ajattelumalleissa on kaiken edellä mainitun lisäksi niiden sisältämä ylimielinen oletus oman näkemyksen/ajattelumallin ylivertaisuudesta. Aivan kuin olisi olemassa jokin tietty, vain tietyn koulutuksen saaneiden ja tietyin menetelmin aikaansaatava, oikea tieto. Heidän näkemyksensä mukaan vain tällaiset henkilöt ovat oikeutettuja lausumaan terveyttä/sairautta koskevia kannanottoja, puhumattakaan toteuttamaan niitä. Maailmassa on kuitenkin itsenäistä ajattelua ja sinne mahtuu erilaisia hoitokäytäntöjä ja parhaimmillaan luontaishoidot ja koululääketieteen hoidot tukevat toinen toisiaan.
Itsenäisyyspäivän kunniaksi sotamies Lehdon kommentti ?Tuntemattomasta sotilaasta? :
?Ei kai tässä kukaan ala sormi suussa tappamistansa odottamaan.?
Muutama vuosi sitten pari Kuopion lääkäriä toi julkisuuteen henkilökohtaisen näkemyksensä terveyden ylläpitämiseen ja sairauksien hoitoon sopivista menetelmistä. He antoivat kaikille muille paitsi "lääketieteellisille" hoidoille nimeksi "uskomushoidot". Valitettavasti tietyt tahot ottivat käsitteen mielihyvin käyttöönsä. Tällaisen nimittelyn tarkoituksena on antaa ihmisille kuva, että mikään muu kuin lääketeollisuuden kehittämä keinotekoinen valmiste, ei ole soveliasta eikä tuloksia tuottavaa terveydenhoitoa.
Jos heidän nimittämistään "uskomushoidoista" on ollut käyttäjien kokemusten mukaan hyötyä tai jopa parantava vaikutus, on se kyseisten Kuopion lääkäreiden mukaan todennäköisesti perustunut "uskomukseen". Ihminen ei ole tullut kuntoon, vaikka hän itse niin väittääkin ja kykenee esim. palaamaan töihin jne. Mikäli ihminen kaikesta huolimatta on tullut kuntoon, on paraneminen tapahtunut "placebo"- vaikutuksen vuoksi eikä asialle ole ?lääketieteellistä? selitystä. Mikäli asialle siis ei ole ?lääketieteellistä? selitystä, eikä paraneminen ole tapahtunut lääketeollisuuden tuotteilla, leikkauksilla tms., paranemista ei kyseistä ajattelumallia harrastavien mielestä ole tapahtunut ja vaikka olisikin tapahtunut, on paraneminen ?uskomusta?.
Uskomus/Placebo-vaikutus on myös "lääketieteessä" tuttu käsite. Lääketutkimukset tehdään useimmiten antamalla puolelle tutkimusryhmään kuuluvista lääkettä, joka sisältää vaikuttavaa ainetta ja puolelle "kalkkitabletti", joka ei sisällä vaikuttavaa ainetta lainkaan. Lähes poikkeuksetta osa placebo ? pillereitä tms. saaneista kokee saaneensa apua vaivoihinsa. Heidät on siis parantanut "usko" lääkkeen kaikkivoipaisuuteen eikä lääkkeen kemiallinen vaikutus elimistöön.
?Uskomushoito? -käsitettä viljelevien käsityskyky sulkee kokonaan pois eri ?ei-lääketietellisiä? hoitoja käyttävien henkilöiden, lääkäreiden ja klinikoiden käytännön kokemukset eri puolilta maailmaa. Heidän käsityskykynsä ulkopuolella ovat kaikki muut todisteet, paitsi tieteellisin menetelmin saadut tutkimustulokset. Näistäkään tutkimustuloksista ei tosin useinkaan välitetä, kuten Borrelioosia koskevien tutkimusten kohdalla on toistuvasti todettu.
Kyseistä ajattelumallia edustavat henkilöt eivät liioin vaivaudu tutustumaan tuhansiin tutkimuksiin sekä käytännön kokemuksiin joita useimmista luontaishoidoista on nykyään saatavissa. He esittelevät mieluummin kapeaa ajattelumallia edustavia ?musta-tuntuu? ajatuksiaan kuin tutustuisivat vakavissaan eri sairauksia sairastavien elämään. Millä keinoilla ihmiset todellisuudessa selviävät erityisesti kroonisista sairauksista, joihin ?lääketieteellä? on liian usein tarjota vain sopeutumisvalmennuskursseja ja oireita lievittäviä lääkkeitä?
Tilanteen tekee lähes koomiseksi se tosiasia, että ihmiset ovat kautta ihmiskunnan historian, tuhansia vuosia ennen nykyisen ?länsimaisen lääketieteen ja lääketeollisuuden? syntyä, hoitaneet itseään enemmän tai välillä vähemmän menestyksekkäästi erilaisilla ?uskomushoidoilla?. Samanlaisia enemmän tai vähemmän menestyneitä hoitotuloksia saadaan myös nykyisillä ?lääketieteellisillä? hoidoilla kuten esimerkiksi vuosittain tapahtuvat tuhannet lääkkeiden aiheuttamat kuolemantapaukset osoittavat. Läpi koko elämänsä ihmisen on otettava vastuu itsestään ja päättää omista asioistaan, myös omaa terveyttään koskevista asioista. Missä vaiheessa päätäntävalta yksilöiden terveyttä koskevista päätöksistä on annettu yksinomaan lääkäreille? Laki ?Potilaan oikeuksista ja päätöksentekoon osallistumisesta? takaa päätöksenteon säilyvän ihmisellä itsellään, vaikka se ei välttämättä käytännössä aina toteudukaan.
Useimmissa kroonisissa sairauksissa lääketieteen vaihtoehdot ovat rajoitetut. Pitäisikö sairaiden tyytyä asiantilaan ja olla tekemättä mitään? Pitäisikö kerran toisensa jälkeen ?kääntyä lääkärin puoleen?, käydä uusimassa reseptejä ja kuuntelemassa, että mitään muuta ei ole tehtävissä? Tänä päivänä ?lääketieteellinen tieto? ei ole enää pienen asiaan perehtyneen ihmisryhmän yksityisasia. Nyt kuka tahansa voi käydä lukemassa lääketieteellisiä ja mitä tahansa tutkimuksia vapaasti kotonaan. Ihmiset tekevät yhä useammin itsenäisesti päätöksiä siitä mikä heidän kohdallaan on parhaaksi. Myös ?lääketieteellinen?, tutkittu tieto on rajallista ja jatkuvasti muuttuvaa. Tietoa sairauksista ja niiden hoitomahdollisuuksista, muistakin kuin ?koululääketieteen? tulee joka päivä lisää. Oudoksi voi katsoa linnoittautumisen ?lääketieteen oikeassa olemisen? torniin ja jättää huomioimatta kaiken muun hoitotodellisuuden ympärillään.
Yleisesti ajatellaan, että akateeminen koulutus antaa ajatteluvälineet laaja-alaiseen, monipuoliseen, elämän eri ilmiöiden tarkasteluun. M. Myllykankaan edustamista ajattelumalleista voi vain todeta, ?surullista luettavaa?. Surullista tällaisissa ajattelumalleissa on kaiken edellä mainitun lisäksi niiden sisältämä ylimielinen oletus oman näkemyksen/ajattelumallin ylivertaisuudesta. Aivan kuin olisi olemassa jokin tietty, vain tietyn koulutuksen saaneiden ja tietyin menetelmin aikaansaatava, oikea tieto. Heidän näkemyksensä mukaan vain tällaiset henkilöt ovat oikeutettuja lausumaan terveyttä/sairautta koskevia kannanottoja, puhumattakaan toteuttamaan niitä. Maailmassa on kuitenkin itsenäistä ajattelua ja sinne mahtuu erilaisia hoitokäytäntöjä ja parhaimmillaan luontaishoidot ja koululääketieteen hoidot tukevat toinen toisiaan.
Itsenäisyyspäivän kunniaksi sotamies Lehdon kommentti ?Tuntemattomasta sotilaasta? :
?Ei kai tässä kukaan ala sormi suussa tappamistansa odottamaan.?