Lähettäjä: daila2008 Lähetetty: 21.6.2008 13:19
Iltalehden sivulla myös keskustelu aiheesta otsikolla: Pelkäätkö punkkeja?
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2008062 ... 3_uu.shtml
Punkista tuli painajainen
21.6.2008 9:25
(Kuvateksti: Sari Kiiski sairastui punkin puremasta vuonna 2002. PASI LIESIMAA)
Punkkipelkoa kannattaa potea. Ainakin sen verran, että muistaa olla tarkkana ja pitää koko perheen punkkisyynistä huolen: pienet pedot levittävät sairauksia, jotka pahimmillaan vievät ilon koko elämästä.
Rannikkoseutujen ongelmana pidetty punkkitauti borrelioosi eli Lymen tauti on yleistynyt koko maassa. Ilmaston lämpenemisen vuoksi punkkeja tavataan jo Rovaniemen tasolta, mutta niiden levittämiin tauteihin ei vielä osata suhtautua riittävällä vakavuudella.
Inkoolaiselle Sari Kiiskille punkin purema tiesi koko elämän romahtamista.
- Olin samoillut päivän Porkkalassa kainalon korkuisessa heinikossa. Illalla reidestä löytyi punainen, rengasmainen ihottuma, joka oli selvästi punkin tekosia, hän muistelee.
Borrelioosia pelännyt nainen haki heti aamulla lääkäriltä antibioottikuurin. Jotain meni kuitenkin pahasti pieleen, sillä neljä kuukautta myöhemmin alkoivat hirvittävät päänsäryt, moninkertaiset tavalliseen migreeniin verrattuna. Ei voinut kuin huutaa.
Oireet lisääntyivät nopeasti, joten Sari Kiiski hakeutui jälleen lääkäriin. Pitkällisten tutkimusten jälkeen tuomio oli tyly. Antibioottikuurista huolimatta hän oli sairastunut punkkien levittämään borrelioosiin. Koko perheen elämä kääntyi hetkessä ylösalaisin.
- Yrityksistä huolimatta krooniseen borrelioosiin ei ole onnistuttu kehittämään toimivaa hoitoa. Nyt kaikki energia menee kamppailuun sairauden kanssa, Sari Kiiski kertoo.
Ensin hän joutui jäämään pois töistä. Nyt nuori nuori äiti tarvitsee apua jo kotonakin.
- Välillä joudun olemaan kuusi päivää putkeen sängyssä, kun en vain pysty nousemaan. Tämä on vaikeaa koko perheelle. Olin ennen perheen organisoija. Nykyään on hyvä, jos pysyy edes kynä kädessä.
Krooniseen borrelioosiin sairastuneet kärsivät yleisimmin nivelkivuista ja neurologisista ongelmista, mutta oireet voivat olla monenlaisia.
- Kädet vapisevat ihan törkeästi, toisesta silmästä lähti välillä jo näkö, pieni kuume iskee päälle vähän väliä, hermosärkyä naamassa ja kädessä, huimausta, keskittymishäiriöitä ja niin edelleen, Sari Kiiski luettelee.
Hän joutuu syömään päivittäin valtavia määriä lääkkeitä, ja silloinkin kivut talttuvat vain siedettäviksi. Toistaiseksi ainoa toimiva hoito on kivun lievitystä, mutta toivoaan nainen ei kuitenkaan heitä. Hän kertoo edelleen uskovansa, että jonain päivänä hoito löydetään. Siihen asti ei auta kuin odottaa.
- Mulle kävi näin, Sari Kiiski toteaa surullisena.
LARI MALMBERG
lari.malmberg@iltalehti.fi
ILTALEHTI: PUNKISTA TULI PAINAJAINEN
Valvojat: Jatta1001, Borrelioosiyhdistys, Bb
ILTALEHTI: PUNKISTA TULI PAINAJAINEN
Viimeksi muokannut Bb, Ti Helmi 17, 2009 17:14. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Lähettäjä: jukka61 Lähetetty: 23.6.2008 21:41
Hienoa, että juttuja Borressa on ollut tiiviisti TV:ssä ja lehdissä - ja tietty kiitokset kaikille juttuihin osallistuneille - samat ihmiset näymmä useimmissa jutuissa, uusiakin "kasvoja" olisi hyvä saada mukaan.
Liekö sitten em. juttujen sekä lisääntyneen tietouden, mutta kyllä ihmiset paljon puhuvat Borresta ja tiedostavat taudin vaarallisuuden, mutta siltikin useimmille on mahdoton ymmärtää sitä, että lääkärit jättävät osan potilaista hoitamatta. Ilmeisesti illuusio siitä, että, kun sairastuu, lääkärit/lääketiede tekee kaikkensa/yrittää parhaansa, että potilas parantuu.
Juhannuksena tuli asiasta juteltua useamman ihmisen kanssa - meidän mökkisaaressa, kun Borreja on useampiakin. Ns. terveet ovat kiinnostuneita asiasta ja juurikin tuosta asiasta, miksei hoideta, vaikka olisi oireita ja siitä, että henkilö joutuu aikamoiseen kiirastuleen, kun joutuu elämään sairauden/kipujen kanssa ja samalla rimpuilemaan sekä taistelemaan kaikken sairauteen liittyvien asioiden kanssa.
_____________________________________________________________
Lähettäjä: Viltsu3 Lähetetty: 23.6.2008 23:55
Samoista asioista juttelin minäkin viimeksi tänään yhden kaverini kanssa. Hänelle oli vasta äskettäin selvinnyt ettei punkkibussien rokotteilla suojauduta borrelioosia vastaan.
Noiden lehti- ym. juttujen arvo on varmaankin siinä että jollekin saattaa jäädä takaraivoon mistä voi saada tietoa jos sairaus tai epäily sairaudesta osuu kohdalle. Plus että niissä voi yrittää korjata vanhoja uskomuksia.
Eihän kukaan ihminen kaikkea maailman tietoa tarvitse mutta silloin kun itse sairastuu - tai joku läheinen - haluaa yleensä tietää jotain sairaudestaan. Itse olen sairastanut ainakin 11 vuotta ja lääkäreiltä on irronnut epäasiallista kohtelua ja syyllistämistä siitä että sairauteni ei ole näkynyt selän magneettikuvissa. Borrelioosidiagnoosi kuitattiin vain toivottamalla hyvät jatkot. Ei puhettakaan mistään hoidosta. Kun vuosi sitten sain "asianmukaisen" hoidon enkä parantunutkaan, tuli tosi syyllinen olo. Neurologi suhtautui aika halveksuvasti minuun.
Niinpä sattumalta näkemäni 45 mintsan borrelioosiosio kolahti kyllä lujaa ja kohdalle. Ja kun sain nettiyhteyden ja löysin borrelioosiyhdistyksen tuli valtava helpotus siitä että muillakin on näitä omituisia oireita ja kurjia ja loukkaavia lääkärikokemuksia. Sairaus on ja pysyy mutta itsetunto on noussut.
Hienoa, että juttuja Borressa on ollut tiiviisti TV:ssä ja lehdissä - ja tietty kiitokset kaikille juttuihin osallistuneille - samat ihmiset näymmä useimmissa jutuissa, uusiakin "kasvoja" olisi hyvä saada mukaan.
Liekö sitten em. juttujen sekä lisääntyneen tietouden, mutta kyllä ihmiset paljon puhuvat Borresta ja tiedostavat taudin vaarallisuuden, mutta siltikin useimmille on mahdoton ymmärtää sitä, että lääkärit jättävät osan potilaista hoitamatta. Ilmeisesti illuusio siitä, että, kun sairastuu, lääkärit/lääketiede tekee kaikkensa/yrittää parhaansa, että potilas parantuu.
Juhannuksena tuli asiasta juteltua useamman ihmisen kanssa - meidän mökkisaaressa, kun Borreja on useampiakin. Ns. terveet ovat kiinnostuneita asiasta ja juurikin tuosta asiasta, miksei hoideta, vaikka olisi oireita ja siitä, että henkilö joutuu aikamoiseen kiirastuleen, kun joutuu elämään sairauden/kipujen kanssa ja samalla rimpuilemaan sekä taistelemaan kaikken sairauteen liittyvien asioiden kanssa.
_____________________________________________________________
Lähettäjä: Viltsu3 Lähetetty: 23.6.2008 23:55
Samoista asioista juttelin minäkin viimeksi tänään yhden kaverini kanssa. Hänelle oli vasta äskettäin selvinnyt ettei punkkibussien rokotteilla suojauduta borrelioosia vastaan.
Noiden lehti- ym. juttujen arvo on varmaankin siinä että jollekin saattaa jäädä takaraivoon mistä voi saada tietoa jos sairaus tai epäily sairaudesta osuu kohdalle. Plus että niissä voi yrittää korjata vanhoja uskomuksia.
Eihän kukaan ihminen kaikkea maailman tietoa tarvitse mutta silloin kun itse sairastuu - tai joku läheinen - haluaa yleensä tietää jotain sairaudestaan. Itse olen sairastanut ainakin 11 vuotta ja lääkäreiltä on irronnut epäasiallista kohtelua ja syyllistämistä siitä että sairauteni ei ole näkynyt selän magneettikuvissa. Borrelioosidiagnoosi kuitattiin vain toivottamalla hyvät jatkot. Ei puhettakaan mistään hoidosta. Kun vuosi sitten sain "asianmukaisen" hoidon enkä parantunutkaan, tuli tosi syyllinen olo. Neurologi suhtautui aika halveksuvasti minuun.
Niinpä sattumalta näkemäni 45 mintsan borrelioosiosio kolahti kyllä lujaa ja kohdalle. Ja kun sain nettiyhteyden ja löysin borrelioosiyhdistyksen tuli valtava helpotus siitä että muillakin on näitä omituisia oireita ja kurjia ja loukkaavia lääkärikokemuksia. Sairaus on ja pysyy mutta itsetunto on noussut.