EN JAKSA ENÄÄ

[Bb]

Lähettäjä: Sar_Ani Lähetetty: 4.5.2004 11:35

Olen väsynyt odottelemaan ' hyviä päiviä '.
Ja koko loppuelämä pitäis odotella.
Herättäkää joku tästä painajaisesta.
_____________________________________________________________


Lähettäjä: Anmaj Lähetetty: 4.5.2004 13:19

Hei!

Tässä ensimmäinen herätysyritys:
Eikö sulla olekin Rocephalin menossa? Se lääke vie tosi huonoon kuntoon, mutta on nykytietämyksen valossa melko välttämätön lääke. Yritä jaksaa, paremmat päivät tulevat viiveellä tässä taudissa, niin kuin me kaikki tiedämme. Tiedätkö jo, miten hoitosi jatkuu Rocephalinin jälkeen?

Tämä ei voi olla koko loppuelämän juttu...jos kerran kuusta haetaan kohta meille polttoainetta, niin kyllä kai tällaiseen punkinpureman aiheuttamaan sairauteen on löydyttävä tehokas hoito!
_____________________________________________________________


Lähettäjä: Sipi7501 Lähetetty: 4.5.2004 15:43

Hei. Kiinnostava tieto, että Rocephalin vie huonoon kuntoon. Elin tammikuun kuin sumussa lopetettuani Rocephaliinin. Sen jälkeen on mennyt parempaan suuntaan. Lue Sari paranemistarinoita ja usko niihin. Tiedän ympäristöstäni monia ihmisiä, jotka ovat parantuneet. Jos voit, tee myös jotain niistä entisistä asioista, joista tykkäät. Nuuhki keväistä ilmaa, muistele ihania asioita ja näe ne uudelleen edessäsi. Mitä vaan joka lisää henkistä jaksamista. Viesteistäs päätellen sä oot vielä nuori. Kyllä sun elimistösi voittaa tän taudin.
_____________________________________________________________


Lähettäjä: jukka61 Lähetetty: 4.5.2004 18:22

Tsemppiä ja koeta kestää. Anna itsellesi tarpeeksi aikaa parantua eli duunit, stressi, yms. minimiin. Helppo sanoa ja vaikeaa toteuttaa, ihan omakohtaista kokemustakin on asiasta liikaa. Suurin virhe on kuitenkin lähteä keskenkuntoisena itseään rasittamaan.

Aika moni Borre on ollut pitkään eläkkeellä ja pikkuhiljaa ovat parantuneet/tulleet parempaan kuntoon, joillain tämä on "ottanut" vuosia. Minullekin J Oksi sanoi aikoinaan, että parantumiseen saattaa mennä vuosia (vaikken ko. herran sanomisille juuri painoa anna).
_____________________________________________________________


Lähettäjä: Sar_Ani Lähetetty: 4.5.2004 18:35

Rocephalin on tippumassa, toinen hoitoyritys. Aioin ensin kieltäytyä siitä, koska tutkimukset ovat osoittaneet sen saavan borrelian muuttumaan tehokkaasti kystamuotoon. Koska minulle ei kuitenkaan annettu antibioottiyhdistelmää ( Flagyl + joku muu ) päädyin ottamaa R:t, siinä toivossa, että oireilu lakkaisi ainakin vähäksi aikaa. No, pää on parempi, mutta raajat sais amputoida.

Rocephalinin jälkeen jatkan 3 kk Surlidilla, ennen R:a söin kk:n Doxeja.

En jaksa uskoa enää paranemiseen, kaksi pettymystä takana. Lisäksi olen surullinen, etten enää voi tehdä lasta. Haaveilin; että muutettuamme tänne maalle, olisimme vielä saaneet vauvan. Ottaa myös lujille hyväksyä tosiasia, etten voi tehdä niitä asioita, joista olen 10 vuotta haaveillut kaupungissa, viljely ja puutarhatyöt. Täytyy tyytyä ikkunasta katselemaan luonnon ihmeitä.
_____________________________________________________________


Lähettäjä: Sar_Ani Lähetetty: 4.5.2004 18:48

Henkisestä jaksamisesta... ajattelin tänään antaa periksi ruokavalion suhteen ja söin kaiken sokerisen, mitä talosta löytyi; auttoi siinä tilanteessa. Mutta pelkäänpä pahoin, että amulla sängystämme löytyy 51 kg:n hiivatatti.
_____________________________________________________________


Lähettäjä: Sipi7501 Lähetetty: 5.5.2004 9:46

Hei Sari,
Sä oot kirjallisesti lahjakas. Rupea kirjoittamaan vaikka päiväkirjaa tai omaelämänkertaa. Muistot ovat mahtava varasto. Se antaa sulle energiaa ja muuta ajateltavaa. Äläkä menetä uskoas paranemiseen. Lymenetin tarinoissa vuosikymmeniäkin sairastaneet ovat parantuneet. Kiva oli myös se AnnMaj:n kommentti, että kyllä punkkiin lääke keksitään, jos kohta haetaan öljyä kuusta, vai miten se meni. Jokainen naurun pyrähdys tappaa yhden spirokeetan. Siinä Soilen lähettämässä Herxheimer-jutussa tais olla myös lause, että kyllä tästä paremmaksi tullaan.
_____________________________________________________________


Lähettäjä: Anmaj Lähetetty: 5.5.2004 15:57

Itsekin mietin muutama kuukausi sitten, että jos Rocephalin-hoitoa tarjotaan, niin ottaisinko sen vastaan, kun edellinen kerta herxeineen oli niin rankka. Puoli vuotta hoidon jälkeen oli paras vaihe, kunnes taas kunto alkoi huonontua, vuoden kuluttua hoidosta oltiin melkein samassa tilassa kuin ennen. Nyt olen sitten ollut doxyilla paremmassa kunnossa, ja toivon, ettei toista R:ia tarvitse enää kokea, kun suoniakaan ei tahdo löytyä edes verikokeiden ottamista varten.

Henkiset selviytymiskeinot ovat välillä tosi vähissä, on vain pakko olla ajattelematta, mihin on joutunut, ja toivoa, että jonain päivänä herää painajaisesta.

Heräämistä voisi auttaa, kun saisi jonkun lääkärin määräämään Flagylia ym. "uusia" borrelioosilääkkeitä sen ainoan oikean Rocephalinin sijasta/lisäksi.