KROONINEN TULEHDUS

[Bb]

Lähettäjä: Sailairina Lähetetty: 2.8.2004 22:36

Tolosen sivuilta: http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/tulehdus.html

Krooninen tulehdus on yhtenä syytekijänä kaikissa pitkäaikaissairauksissa

Vapaat radikaalit ja tulehdus ovat "rikoskumppaneita", jotka esiintyvät yhdessä kaikissa kroonisissa sairauksissa. Lääketiede laiminlyö pahasti hapetusstressin ja tulehduksen hoitoa. Psykiatria on jo suuntautumassa ravitsemushoitoihin.

Päivitetty 08.07.2004

Olen puhunut ja kirjoittanut jo yli 20 vuotta hapetusstressin ja kroonisen, hiljaa kytevän tulehduksen (inflammaation) osuudesta tavallisissa kansantaudeissa ? allergioissa, astmassa, reumassa, diabeteksessa, sydän- ja verisuonitaudeissa, luukadossa, syöpätaudeissa, stressissä, masennuksessa, skitsofreniassa, Parkinsonin ja Alzheimerin taudeissa jne. Olen myös esittänyt monia luonnonmukaisia keinoja tulehduksen ehkäisyyn ja hillintään. Nyt myös ?virallinen? lääketiede tunnustaa hapetusstressin ja tulehduksen merkityksen, mutta valitettavasti niitä ei kuitenkaan osata hoitaa riittävästi ja oikein. Syynä on ravitsemuslääketieteen koulutuksen puute.

TIME (23.2.2004) toi esille hiljaisen tulehduksen näyttävästi artikkelissaan ?The Silent Killer... The surprising link between Inflammation and Heart Attacks, Cancer, Alzheimer's and other diseases.? Artikkelissa todetaan muun muassa: ?Kroonisen tulehduksen merkityksen pitäisi muuttaa radikaalisti lääkäreiden käsitystä siitä, miksi me sairastumme.? Timen artikkelin teksti on luettavissa kokonaisuudessaan vierestä linkistä.

Lääkäreiden tulisi myös ymmärtää, miten voimme ehkäistä sairauksia ja jarruttaa niiden etenemistä hillitsemällä hapetusstressiä ja tulehdusta.

"Tulehdus" hämmentää maallikkoja ja terveydenhuollon ammattilaisia
Useimmat ihmiset ymmärtävät tulehduksen tarkoittavan infektiota, jota aiheuttavat mikrobit (virukset, bakteerit tai sienet). Yhtäältä suomenkielen sana ?tulehdus? merkitseekin infektiota, mutta toisaalta myös inflammaatiota, joka voi olla sekä haitallinen että hyödyllinen tapahtuma. Hyödyllinen se on normaalissa paranemisessa, esimerkiksi palovammassa. Inflammaatio tuottaa vapaita radikaaleja, joiden tarkoitus on tappaa haitallisia mikrobeja. Tällöin hapetusstressi on ihmiselle hyödyllinen, itsestään ohimenevä prosessi.

Tiedemiehet ovat kuitenkin tienneet jo vuosikymmeniä, etteivät kaikki ihmiset ? etenkään ikääntyneet ? kykene pysäyttämään parantavaa inflammaatiota, vaan se jatkuu ?yliampuvana? ja jää päälle. Se on kuin metsäpalo, joka riistäytyy hallinnasta.

Krooninen hiljainen inflammaatio ei kuitenkaan ole vain ikääntyneiden ongelma, sillä sitä ilmenee myös nuorilla ihmisillä muun muassa geenivirheiden, tupakoinnin, alkoholi-, lääke- ja huumeriippuvuuksien ja epäterveiden ruokatapojen vuoksi. Lihominen aiheuttaa kudoksissa inflammaatiota, joka sekoittaa hormonitasapainoa (lue lisää).

Näissä tiloissa tulehdus on kroonista laatua. Silloin elimistössä syntyy tulehdusta aiheuttavia yhdisteitä, jotka vaurioittavat valtimoiden sisäseinämiä (endoteelia), nivelrustoja, aivoja, silmän verkkokalvoa ja muita kudoksia. Näitä tulehdusta välittäviä yhdisteitä kutsutaan sytokiineiksi eli tulehdusmarkkereiksi. Tunnetuimpia ovat C-reaktiivinen proteiini (CRP) ja tuumorinekroositekijä-alfa (TNF-alfa) ja interleukiini-6 (IL-6) ja prostaglandiini E2 (PGE2). Niitä syntyy monissa häiriötiloissa, muun muassa infektioissa, hapetusstressissä ja insuliinin menettäessä herkkyyttään (insuliiniresistenssissä). Insuliiniresistenssi on oikotie diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin, syöpään ja ennenaikaiseen vanhenemiseen.

PGE2 on tunnetuin esimerkki ?pahoista?, tulehdusta aiheuttavista eikosanoideista, joita elimistössä syntyy ravinnon omega-6-rasvahapoista (arakidonihaposta, AA). Omega-3-rasvahapot (kuten EPA) ja monet muut suojaravinteet sitä vastoin ehkäisevät niiden syntyä tuottamalla ?hyviä? eikosanoideja. EPAsta syntyy ?hyvää?, tulehdusta ja syöpää ehkäisevää prostaglandiinia PGE3:a.

Lääkärit ja muut terveydenhuollon ammattihenkilöt (ja monet potilaat) tietävät, että useat krooniset sairaudet (esim. reumataudit ja neurologiset sairaudet) ovat ns. autoimmuunitauteja, joissa elimistö hyökkää omia kudoksiaan vastaan, mutta he eivät ole yleisesti vielä oivaltaneet, että vastaavanlainen hyökkäys on käynnissä kaikissa aivan ?tavallisissakin? kroonisissa taudeissa. Niinpä tavallisten tautien hoidossa ei osata vielä yleisesti käyttää hyväksi luonnollisia keinoja tulehduksen hillitsemiseksi.

Vapaat radikaalit ja tulehdus ? "rikoskumppanit?
Kolme yleisintä tapaavaa tautia ovat sydän- ja verisuonitaudit, syöpä ja aivohalvaus. Niiden rinnalla masennus ja dementia yleistyvät kovaa vauhtia. Krooninen tulehdus ja hapetusstressi ovat kaikkien niiden syytekijöitä. Amerikan lääkärilehdessä (JAMA) julkaistun tutkimuksen mukaan paksusuolen syövän riski on kolminkertainen henkilöllä, jonka CRP-arvo kuuluu ylimpään viidennekseen (alimpaan viidennekseen verrattuna).

Suuret väestötutkimukset ovat osoittaneet, että krooniset taudit liittyvät usein toisiinsa. Esimerkiksi diabetes lisää tunnetusti sydän- ja verisuonitauteja, harmaakaihia ja syöpää. Stressi ja masennus liittyvät usein sydäntauteihin ja päinvastoin. Niillä tiloilla täytyy siis olla yhteisiä biologisia nimittäjiä. Niitä ovatkin sekä vapaat radikaalit (hapetusstressi) että tulehdussytokiinit. Valtimon seinämiin syntyvät plakit tuottavat otsonia, joka hapettaa kolesterolia. Silloin CRP-pitoisuus nousee ja syntyy tulehdusreaktio, joka ahtauttaa suonta ja estää verenkiertoa. Kun plakki repeää, syntyy happiradikaalien myrsky, joka voi aiheuttaa sydäninfarktin tai vaurioittaa aivoja. Samalla tavalla sepelvaltimon pallolaajennus aiheuttaa voimakkaan hapetusstressin, joka usein heikentää potilaan muistia pysyvästi ja aiheuttaa masennuksen.

Tulehdustila voidaan todeta yksinkertaisesti mittaamalla verestä tulehdussytokiineja, esimerkiksi CRP. Sydäninfarkti kohtaa aniharvoin ihmisiä, joiden CRP on alle 0,5 mg/l, kun taas yli 3 mg/l voi merkitä kolminkertaista sydän- tai aivoinfarktin vaaraa. Aivohalvauksen jälkeen koholla oleva CRP ennustaa suurella todennäköisyydellä uutta kohtausta, joka voi olla fataali. Kuitenkaan lääkärit eivät aina mittaa ja seuraa potilaan veren tulehdussytokiineja eivätkä osaa antaa hänelle rasva- ja vesiliukoisia antioksidantteja eivätkä tulehdusta estäviä suojaravinteita, kuten EPAa.

Kaikki lääkärit eivät myöskään tiedä, että kohonnut CRP, TNF-alfa ja muut tulehdussytokiinit ennustavat lisääntynyttä syöpätautien vaaraa. Krooninen tulehdus muuttaa terveitä soluja syöpäsoluiksi ja lisää jo elimistössä olevien syöpäsolujen aggressiivisuutta. Meissä kaikissa, terveissäkin, on syöpäsoluja. Esimerkiksi yli 50-vuotiaana liikenneonnettomuudessa kuolleista terveistä miehistä joka toiselta on löydetty eturauhasesta syöpäsoluja, vaikka he ovat olleet oireettomia.

Tukholman Karoliinisen instuituutin tutkijat sanovat, että omega-3-rasvahapot ehkäisevät syöpää ja esittävät väitteen tueksi joukon biologisia vaikutusmekanismeja, joukossa myös krooninen tulehdus (lue lisää).

Tulehdus sydän- ja verisuonitaudeissa

Tulehdus tuhoaa aivosoluja ja heikentää mielenterveyttä
Neuropsykiatristen häiriöiden syytekijöitä molekyylitasolla ovat vapaat radikaalit (hapetusstessi) ja tulehdus. Välittäjäaineiden toiminnanhäiriöt ovat vain niiden seurausta. Masennus ja dementia yleistyvät kaikkialla länsimaissa, ja niiden hoitoon vaaditaan lisää rahaa ja muita voimavaroja. Silti niiden ehkäisemiseksi ei tehdä juuri mitään. Esimerkikiksi tulehduksen osuudesta masennuksessa on julkaistu kymmeniä tieteellisiä tutkimuksia, mutta terveydenhuollon ammattihenkilöt eivät juuri tunne niitä eivätkä osaa neuvoa potilaille ehkäiseviä toimia. Antioksidantit ja tulehduksenestoaineet olisivat tehokasta ennaltaehkäisyä, ja joskus myös täydentävää hoitoa.

Esimerkiksi eräässä seurantatutkimuksessa mitattiin 1050 miehen veren CRP-pitoisuutta ja heidän sairastumistaan dementiaan tutkittiin 25 vuoden kuluttua. Ylimmän neljänneksen ryhmässä ilmeni kolme kertaa enemmän Alzheimerin tautia ja verenkiertohäiriöistä johtunutta tylsistymistä kuin alimman neljänneksen miehillä. ?Tulehdusprosessi oli osoitettavissa verikokeessa kauan ennen kliinisten oireiden ilmaantumista?, sanovat tutkijat.

Tylsistymistä olisi voitu todennäköisesti ehkäistä antioksidanteilla, foolihapolla ja muilla B-vitamiineilla sekä omega-3-rasvahapoilla. Suomessa näin ei menetellä yleisesti, vaikka dementian hoito maksaa jo yhtä paljon kuin puolustusvoimien ylläpito.

Masennuksessa ja skitsofreniassa aivokammiot laajenevat ja aivokudos surkastuu. Syynä ovat jälleen vapaat radikaalit ja tulehdus. Aivojen kuvantamistutkimusten mukaan surkastuneetkin aivot voivat palautua (lähes) ennalleen, kun potilas ottaa suuria päiväannoksia farmaseuttista laatua olevaa kalaöljyä (lue Jonathanin tapaus). Yksittäiset dramaattiset paranemiset ja kliiniset kaksoissokkotutkimukset osoittavat, että anti-inflammatorinen omega-3-hoito ja antioksidantit voivat nopeuttaa potilaan paranemista nykyiseen käypään hoitoon verrattuna. Katso alla olevat taulukot linkeistä.

Maailman johtavat omega-3-rasvahappoja tutkineet psykofarmakologit kokoontuivat 20?24.6. 2004 Pariisissa symposiumiin, jonka yhteenverdon voi lukea klikkaamalla tähän.

Omega-3-tutkimukset masennuksessa (taulukko)
Omega-3-tutkimukset skitsofreniassa (taulukko)
Omega-3-rasvahapot psykiatriassa

Verkkokalvon rappeuma
Väestön vanhetessa verkkokalvon rappeuma yleistyy. Sen syynä on verkkokalvon hapetusstressi ja krooninen tulehdus, joita voidaan ehkäistä tehokkaasti, edullisesti ja turvallisesti sinkillä ja karotenoideilla. Tämä osoitettiin äskettäin Yhdysvaltain terveysviraston silmätautien tutkimuslaitoksen suuressa seurantatutkimuksessa, jossa seurattiin yli 5000 potilasta. Suomessa terveydenhuollon ammattihenkilöt eivät joko tunne sitä tai eivät halua tietää siitä mitään.

Amerikan lääkärilehti julkaisi 930 henkilön tutkimuksen, jonka mukaan koholla oleva CRP lisää merkitsevästi verkkokalvon rappeuman vaaraa. ?Kohonnut CRP on itsenäinen silmän ikärappeuman riskitekijä, joka kertoo tulehduksen olevan merkittävä syytekijä tässä taudissa?, päättelivät tutkijat.

Verkkokalvon rappeuman täydentävä ravitsemushoito

Tyypin 2 diabetes
Aikuistyypin sokeritautia potevien ihmisten CRP ja IL-6 (ja homokysteiini) ovat yleensä koholla. Ja kääntäen, ?terveiden? ihmisten koholla oleva CRP ja IL-6- (ja homokysteiini) ennustavat lisääntynyttä diabeteksen vaaraa. Kuulu amerikkalainen Women's Health Study osoitti, että ?terveiden? naisten kohonnut IL-6 merkitsi 7,5-kertaista ja kohonnut CRP 16-kertaista tyypin 2 diabeteksen riskiä. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että taudin riskiä lisääviä, tulehdussytokiinien pitoisuutta seikkoja on muitakin: tupakointi, lihavuus ja synteettisten estrogeenien käyttö. ?Kohonnut CRP ja IL-6 lisäävät tyypin 2 diabeteksen vaaraa. Tulokset tukevat käsitystä, jonka mukaan tulehduksella on keskeinen merkitys taudin synnyssä?, kirjoittavat tutkijat.

Vanhuuden heikkous ja tulehdus
Vanhuudenheikkoutta potevien ihmisten veren tulehdussytokiinit ovat usein koholla, ilmeni lähes 5000 ikäihmisen tutkimuksesta. Oireina oli lihasheikkoutta, väsymystä, veritulppia ja yleistä heikkoutta ja aktiviteetin vähenemistä. Ikääntymiseen liittyvissä oireissakin hiljaa kytevällä tulehduksella näyttää olevan keskeinen merkitys. Ihmisen vanhetessa eri puolille kehoa kehittyy erilaisia vähäisiä tulehdusmuutoksia, jotka vähitellen rappeuttavat elimistöä ja heikentävät sen toimintoja. Siksi ikääntyvien olisi erittäin tärkeää nauttia ruoan lisänä antioksidantteja, foolihappoa ja muita B-vitamiineja ja tulehdusta ehkäiseviä omega-3-rasvahappoja.

Kuoleman lähestyessä tulehdussytokiinien määrä lisääntyy merkittävästi. Eräässä tutkimuksessa niiden määrää veressä seurattiin 1293 vanhuksen verestä lähes 5 vuoden ajan. Kohonnut IL-6 ennusti kaksinkertaista kuolemanvaaraa seuranta-aikana. Kohonnut CRP ennusti samoin kuoleman riskiä, mutta heikommin kuin IL-6. Kun molemmat, sekä IL-6 että CRP, olivat koholla oli kuolemanvaara lähes 3-kertainen verrattuna vanhuksiin, joiden veressä nämä parametrit olivat normaalit. ?CRP ja IL-6 voivat olla hyödyllisiä riskiryhmien tunnistamisessa ja tulehduksen estohoidon tarpeen määrittämisessä?, kirjoittivat tutkijat.

Mistä krooninen tulehdus johtuu?
Kuten edellä on jo ollut puhetta, ikääntymiseen ja kaikkiin kroonisiin sairauksiin liittyy lisääntynyt hapetusstressi ja tulehdussytokiinien muodostus kudoksissamme. Nämä sytokiinit ovat yhdisteitä, jotka välittävät tietoa eri solujen ja kudosten välillä. Nivelreuma on ehkä tunnetuin tauti, jossa kudoksiin ilmaantuu suuria määriä tulehdusta ja angiogeneesiä aiheuttavia yhdisteitä, kuten TNF-alfa, IL-6, IL-1b ja IL-8 (ks polvinivelen kuva). Tulehdussytokiineja syntyy ylimäärin myös kaikissa muissa pitkäaikaissairauksissa. Terveydestä kiinnostuneiden ihmisten kannattaisi perehtyä näiden sytokiinien merkitykseen ja siihen, kuinka niitä voidaan ehkäistä.

Ruokavaliolla ja lisäravinteilla on ratkaiseva merkitys tulehdusprosessissa: vaikutus voi olla huono (epäterveet ruokatavat) tai hyvä (terveellinen ruokavalio ja oikeat lisäravinteet). Runsaasti omega-6-rasvahappoihin kuuluvaa arakidonihappoa tuottavien ruoka-aineiden toistuva ja jatkuva syönti tuottaa kudoksissa tulehdussytokiineja, joita syntyy kahta tietä: syklo-oksigenaasi- ja lipoksigenaasienstyymien aktiivisuuden vaiktuksesta. Nämä elimistössämme olevat entsyymit pilkkovat arakidonihappoa tulehdusta aiheuttaviksi yhdisteiksi, prostaglandiini E2:ksi (PGE2) ja leukotrieeni B4:ksi (LTB4). Lue lisää

Lihominen lienee nykyään suurin syy tulehdussytokiinien tuottoon ?terveissä? ihmisissä, joiden sairastumisen vaara on siksi suurempi kuin normaalipainoisten. Epäterveet ruokatavat lisäävät myös elimistössä tapahtuvaa sokereiden ja proteiinien haitallista reaktiota, jota kutsutaan nimellä glykaatio tai glykosylaatio. Se jäykistää valtimoita ja aiheuttaa harmaakaihia. Ortoglykeeminen ja tietyt lisäravinteet ruokavalio ehkäisevät tulehdussytokiinien tuotantoa ja glykaatiota elimistössä. Jokaisen diabeetikon tulisi ottaa päivittäin glykaatiota estäviä lisäravinteita, joista tehokkain lienee karnosiini.
Glykaation esto uusi keino tautien ehkäisyyn

Kroonista tulehdusta ehkäiseviä ja hillitseviä lisäravinteita
Ehkä tehokkain kaikista on farmaseuttinen kalaöljy. Sillä tarkoitetaan sellaista valmistetta, jossa on vähintää 60 % EPA-rasvahappoa. EPA näet muuttuu elimistössä ?hyväksi? eikosanoidiksi, PGE3:ksi, joka on tehokas anti-inflammatorinen yhdiste. Sen on osoitettu tepsivän jopa haavaisen paksusuolen tulehdukseen. Helokkiöljystä tunnettu GLA-rasvahappo ehkäisee PGE1-nimistä tulehdussytokiinia. Helokkiöljyä voi hyvin käyttää EPA:n ohessa, mutta ei mielellään yksinään, koska GLA-ylimäärä muuttuu arakidonihapoksi. Se on PGE2:n ja tulehdusleukotrieenien esiaste.

Ravitsemusalan ammattilaiset ovat kehottaneet syömään runsaasti kasviksia ja välttämään rasvaa. Neuvo ei ole yksiselitteisesti hyvä, sillä runsas kasviperäisten korkean glykemiakuorman hiilihydraattien ja omega-6-rasvahappojen syönti lisää PG2:n tuotantoa elimistössä.

Karnosiini (400?800 mg/vrk) ehkäisee patologista glykaatiota, mikä vähentää samalla tulehdussytokiinejä ja ehkäisee elimistön hyökkäystä glykolysoituneita proteiineja vastaan (ns. autoimmuunireaktiota). Muita suositeltavia lisäravinteita ovat vitamiini- ja hivenaineantioksidantit (C- ja E-vitamiinit, foolihappo , B6- ja B12-vitamiinit, seleeni, sinkki, kromi ja vihreä tee. Ensin mainitut torjuvat hapetusstressiä ja viimeksi mainitut parantavat insuliiniherkkyyttä, mikä ehkäisee tulehdussytokiinien syntyä.