BORRELIOOSI: TIKITTÄVÄ AIKAPOMMI

[Bb]

Lähettäjä: Soijuv Lähetetty: 14.1.2006 17:55

The Aegis -lehdessä juuri ollut artikkeli: Huono uutinen - Uuden tutkimuksen mukaan borrelioositestit ovat epäluotettavia (suom. huom. asia on kyllä todettu jo vuosien ajan lukuissa tutkimuksissa). Toinen huono uutinen - borrelioosia koskevat hoitosuositukset ovat riittämättömät ja perustuvat juuri em. epäluotettaviin laboratoriotesteihin. Hopkinsin tutkimuksen mukaan mikään tämänhetkinen borrelioositesti ei ole riittävän herkkä diagnoosin tekemiseen. Tilanne ei parane vaikka tehtäisiin useita eri testejä.

Hoito-ohjeet estävät sairastuneita ja heidän lääkäreitään hoitamasta tautia parhaalla mahdollisella tavalla. Amerikan infektiotautien järjestö (IDSA) on itsekin myöntänyt, että heidän ohjeensa ovat vanhentuneet eikä niitä tulisi noudattaa. Ohjeet on laadittu v. 2000. Ohjeissa ei esim. huomioida lainkaan sitä tosiasiaa, että spirokeetan aiheuttama infektio voi olla vastuussa kroonisesta borrelioosista. Asian on todennut Steer ym. tutkimuksessaan (suom. huom. + lukuisat muutkin tutkimukset).

Tästä johtuen yhä useammat borrelioosiin sairastuneet ja heidän lääkärinsä ovat alkaneet hoitaa tautia Kansainvälisen Borrelioosijärjestön, ILADS:in ohjeiden mukaan. Ohjeissa mm. painotetaan että hoidon pituus määräytyy yksilöllisen hoitovasteen mukaan eikä jonkin yleisen kaikille yhtäläisen suosituksen mukaan (esim. 30 vrk kaikille).

Valitettavasti borrelioositesteihin luottavat lääkärit antavat edelleen sairastuneille vääriä diagnooseja ja riittämättömiä hoitoja jonka seurauksena tauti kroonistuu. Borrelioosi diagnosoidaan virheellisesti useiksi eri taudeiksi, esim. MS, Parkinson, ALS, Alzheimer, Guillain-Barre, hepatiitti, sydänsairaudet, ADD, ADHD, lupus, fibromyalgia, masennus, mononukleoosi, virustaudit, hypoglykemia, anoreksia, ahdistus, stressi jne. jne.

Sairastuneet, joiden elämä on muuttunut pysyvästi tällaisten lääkäreiden ja vakuutusyhtiöiden testien ja ohjeiden vuoksi, eivät tule koskaan saamaan hyvitystä tehdyille virheille. Yksi sairastunut kertoo: Vuosien ajan infektiotautien erikoislääkärit, neurologit, reumatologit ym. lääkärit sanoivat ettei minulla ole borrelioosia enkä tarvitse antibioottia. He olivat täysin väärässä. Oikea diagnoosi ja pitkä antibioottihoito jonka sain ILADS:in lääkäreiltä pelastivat elämäni. Ilman heidän apuaan hautakivessäni lukisi: "MINÄHÄN KERROIN TEILLE , ETTÄ OLEN SAIRAS!"


Lyme Disease Concerns: A Ticking Health Time Bomb
The Aegis Newspaper, Friday January 13, 2006 (Harford County, Maryland). Lucy Barnes

Harford County has one of the highest rates of Lyme disease in the state. The bad news is- a new study from Johns Hopkins confirms Lyme disease tests are "unreliable". The other bad news- the guidelines that recommend treatment for patients with Lyme are, at best, inadequate and have, for years, been based on studies that depended on blood test results.

The Hopkins study determined "no single test, including culture from plasma [blood] or skin, achieves a high rate of diagnostic sensitivity." They also noted that a high level of confidence is still "not obtainable" even when using combinations of various tests.

They feel in certain circumstances people should be treated for Lyme, positive test or not. "When the typical or classical clinical presentation and exposure are evident", Hopkins determined, "it is usually appropriate to treat patients, since additional laboratory testing does not improve the posttest probability of infection." Bypassing the unreliable tests in the early stages of Lyme disease will reduce medical costs and encourage prompt treatment of the infection before it advances to the later stages.

The methods Hopkins used when testing samples from patients in Maryland and lower Pennsylvania were based on procedures used by members of the Infectious Disease Society of America (IDSA). This same group of infectious disease doctors (Wormser, et al) also developed Lyme disease treatment guidelines which have been utilized by physicians and insurance companies across the country. To the detriment of many patients and their families, the guidelines were based on studies that depended on Lyme testing methods currently deemed "unreliable". The guidelines do not address the fact spirochetal infection can be responsible for chronic Lyme disease, which Steere, et al reported was the likely reason for relapse after antibiotic treatment.
At the same time they placed a great deal of focus on "cost-effective" treatments which actually reduced available treatment options rather than allowing patients and physicians to determine the best course of action. The good news is- the IDSA guidelines, published in 2000 are, by their own standards, outdated and should not be used.

A growing number of physicians and patients have adopted the up-to-date evidence based diagnostic and treatment guidelines provided by the International Lyme and Associated Diseases Society (ILADS) which, unlike the IDSA guidelines, includes treatment recommendations for tick borne co-infections found in Maryland, additional diagnostic aids, and recommendations for addressing chronic Lyme disease. According to ILADS physicians, "laboratory testing is meant to contribute to rather than to supersede physicians' judgment". They also contend, "duration of therapy should be guided by clinical response rather than any arbitrary 30-day treatment course".

Unfortunately, physicians dependence on Lyme test results and adherence to the subsequent IDSA treatment guidelines have contributed to people receiving an incorrect diagnosis and/or improper treatment for their condition. Hopkins study warns, "Months after infection, untreated patients can develop chronic major manifestations." Lyme disease has been misdiagnosed as Multiple Sclerosis, Alzheimer's, Parkinson's, Lou Gehrigs (ALS), Guillian-Barre Syndrome, connective tissue disease, hepatitis, cardiac problems, Fibromyalgia, ADD, ADHD, Lupus, depression, candidiasis, mononucleosis, viral illnesses, hypoglycemia, stress-related illnesses, anorexia, anxiety and arthritis, to name a few.

Patients whose lives have been forever altered by physicians and insurance companies using these tests and guidelines can not be compensated for what they have lost. One frustrated patient, after being refused treatment by a number of Maryland doctors and becoming totally disabled from Lyme disease stated, "For years I was told by infectious disease doctors, neurologists, rheumatologists and other doctors that I did not have Lyme disease and I did not need antibiotics. They were dead wrong! A proper diagnosis and long term antibiotics saved my life. Without the help from the ILADS doctors my tombstone would have simply said... I TOLD YOU I WAS SICK!"